Heinäkuu

Nyt tiedän miksi koulut loppuvat kesäkuussa. Olen niiiin väsynyt! Viimeiset koulutyöt tulisi olla jätettynä tämän viikon loppuun mennessä. Mutta! kun aivot eivät toimi! Tuntuu kuin luennolta ei jäisi mitään päähän ja muutenkin kuin kävelisin unessa eteenpäin. Kesäkuun tenttien jälkeen tuntui, kuin fysiikkani olisi keskeyttänyt kisan, enkä pääse takaisin teon makuun.

Kyllä maar pojat työnteon ja kouluhommien yhdistäminen on hullujen hommaa! Niin ja päivääkään en kadu vaikka joitakin asioita tekisin nyt toisin ja paljon kritiikkiä olisi annettavana koululle.

Asiaa, kun tarkastelee faktapuolelta:
töiden aloittamisen jälkeen on ollut joululoma, ja viikko New Yorkissa, joka totta puhuen ei nyt niin rentouttava ollut vaikka aivan huippumatka olikin. Joulun jälkeen ei lomia koulusta ole ollut ja onhan 7kk aika pitkä aika tehdä ns kahta työtä samanaikaisesti. En haluaisi kuulostaa lellivauvalta, tiedän kyllä kuinka kiitollinen tulee olla, että Irlannin hallitus on antanut minulle tämän tilaisuuden. Mutta nyt kun loppu häämöttää, en haaveile valmistujaisista vaan kahdeksan tunnin yöunista!! Ehkä vähän myös valmiista makuuhuoneesta, joka tällä hetkellä muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa.

Häpeä

Häpeän.
Olla suomalainen.

Mitä Sipilän hallitus ja perussuomalaisten "arvot" ovat tehneet rakkaalle neidollemme? Tuli loppu lintukodolle, jossa on paras koulutus, heikoimmistamme pidetään huolta, lehdistö voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä, korruptio on kivasti peiteltyä, joten "sitä ei ole" ja olemme tieteen uran uurtajia.

Näen edellämainittujen tilalla Amerikan malliin ajattelua, jossa ihmisarvolle ja perustuslaille ei anneta tilaa ja kaikki on mitattavissa dollareissa, joita te köyhät ette tule näkemään. Kunhan vain saamme tehtyä nopeaa rahaa pienelle piirille.

Häpeän

Hävetkää tekin ennenkuin on liian myöhäistä

Sinä

Sinä,
Sinä olet minun turva
Sinussa on hyvyys, jota tavoittelen
Vieressä hyvä olla
Kainaloon kaipaan

Sinä vedit luoksesi
Vaikken tiennyt
Halusinko ennen kuin suutelit

Sinä näytät päivän kirkkauden
Metsätien Viitan
Kätesi otan ja kävelen

Positiivinen postaus

Elämä on muuttunut. Joka päivä huomaan miettiväni, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken. Elämä on ihanaa! (ja haastavaa.. ) Elo on kiireistä tällä hetkellä, enkä saa tehtyä kaikkea mitä haluaisin, mutta kuka näitä laskee. Tentit eivät juurikaan hurmosta herätä, mutta kyllä se siitä, kunhan parhaani yritän.



En voi vieläkään uskoa että suunnitelma, joka oli päässäni vielä vuosi sitten on nyt toteutunut. Työ, jota teen tällä hetkellä on ihan mukiinmenevää, vaikkei siitä unelmia ole tehty. Saan kuitenkin tehdä töitä mahtavan johtajan alaisuudessa, suurin osa työkavereista ovat todella mukavia ja palkastakin jää kulujen jälkeen taas rahaa säästämiseen.  Ensi kertaa pitkään aikaan saan palautetta, kun sitä ansaitsen, hyvällä ja huonolla, ja tunnen olevani arvostettu. Sellaista aikuisten dialogia, ilman jenkkihömppää.

Pääsin lukemaan alaa, jota halusinkin, ja päivä päivältä se myös kuulostaa ja tuntuu itselleni sopivalta. Työllistyminen alalle vain pelottaa, vaikka kaikkien ennusteiden mukaan se pitäisi olla helppoa. Asun loistavien ihmisten ympäröimänä, ja joilta opin koko ajan jotakin, tarpeellista tai tarpeetonta (oli se sitten uusi resepti, kuinka optimoida Mario kartissa ajonopeus tai kuinka sulavasti toimitaan itselle epämukavassa tilanteessa). Viime vuoden suunnitelmassa oli lisäys, ps, pienen pieni pyyntö, että pystyisin vihdoin adoptoimaan lemmikin. Muutto, ja kämppäkaverien jakama sama unelma mahdollistivat ennen niin mahdottomalta tuntuneet ajatukset: nyt kolme kuukautta meitä ihastuttamassa on ollut pieni Jackchi. Onnea on pienten tassujen kopina puulattialla, ja karvaisen kaverin aamutervehdykset.

Olen pirun kiitollinen myös siitä, että tällä hetkellä tuntuu, kuin myös läheisillä rapakon molemmin puolin on samat vibratot. Jokainen tekee joko jo omaa juttuaan tai kokevat muutoksia, jotka ovat positiivisia, elämää mullistavia. Itseäni ulkopuolisen silmin katsoessani voisin sanoa, että olen juurikin siellä elämässäni, jonne halusin. Ja itseni ihmetykseksi olen positiivinen kaikesta mitä elämällä on tarjota. Tänne kuulun ja täällä on kivaa.

Hintavertailua?

Irlanti: Dublin

Bensiini: 1,269-1,327e
Diesel: 1,199-1,228e

Vakuutusmaksut 2017 verrattuna 2016: keskimäärin +25%

Lääkärikäynti (gp) 60€, ensiapu 105€

Viiden päivän ruoka jne. ostokset kahdelle keskimäärin 52€, neljälle noin 70€ (jos koostuu suurimmaksi osaksi ruoasta)

sisältäen esim näistä jotakin:

Tuore seiti 400g 2.89€
Tuore lohi 400g 3.80€
Rasia tuoreita rapuja 200g 3.20€
Tarjous: kanankoivet 2€
2kpl naudan ulkofilee pihviä 5€
3kpl palsternakkaa 1.29€
Tarjous: 8kpl granny Smith omenoita 0.49€
Maito 1l 1.29€
(tai vaihtoehtoisesti 2l 1.89€)
Pala (iso pallo) mozzarellaa 0.89€
Kalkkunan jauheliha 400g 3.20€
Kokonainen broileri 1.3kg 4.89€
Tarjous: Kokonainen lanttu 0.49€
Kaurahiutaleita, luomu 1kg 1.29€
(vaihtoehtoisesti normaaleja 0.5kg 0.40€)
1kg perunaa (rooster) 1.15€
Selleri 0.89€
Tomaatti 6kpl 1.29€
Kokonainen kaali 2€
Pitkä paahtoleipä 1.49€
(tai vaihtoehtoisesti kokojyvä 1.89€)
Rasia pensasmustikoita 1.89€
Rasia vadelmia 1.79€
Kinkkuleike 250g 0.85€
(tai vaihtoehtoisesti keittokinkkua 400g 2€)
Sushi kit 8-10€
Tarjous: Pussi porkkanoita 0.89€
Pala cheddar juustoa 3.89€
(tai vaihtoehtoisesti lidlin cheddar 2.18€)
Tarjous: quarnin kananliha korvike 400g 2€
Pussi siemensekoitusta 1.10€
6kpl mini sipsipusseja 2.50€
Purkki majoneesia 2.19€
2prk reggae reggae kastiketta 2.50€
Salaattisekoitus 1.50€
Tarjous: sitruuna 4kpl 0.49€
2kpl margherita pakastepizza 2€
(tai vaihtoehtoisesti salami tai hawaii  2.50€)
Astianpesuaine 3.29€
Rulla leivinpaperia 1.85€
Purkki suihkusaippuaa 0.89€
Purkki muotovaahtoa 3€
Tarjous: valkaisuaine 2€
Tarjous: 60pesun nestemäinen pyykinpesuaine 10€

Voiko taas nukkua?

Maailma, tuo käsittämätön paikka. Sinä yllätät pessimistin kyllä mennen tullen. Tai siis pessimisti osasi odottaa, että maailma on julma paikka, mutta se, miten kanssaihmistä tällä hetkellä kohdellaan pistää vain vihaksi. Suomalaisten ministerien typeryys ja ylimielisyys, Amerikkalaisten uusi Hitler, joka pääsee kohta leikkimään ydinaseilla Kiinaa vastaan ja kodittomien määrä Irlannin kaduilla vain lisääntyy. Ja talvi on pitkä ja kylmä, yhtä kuin sydämeni maailmaa katsoessa. Eikö suurin osa meistä kuitenkin halua naapuriaan, ystäviään ja perhettään katsellessa vain parasta heille? (jopa niinä päivinä, kuin Pera oli taas parkkeerannut sinun puolelle tonttia). Pistää vain miettimään, mitä sinä näet katsellessasi hädänalaisten ihmisten kuvia? Ajatteletko, että jokainen viisi vuotias on valmis ampumaan sinut, jos nyt ei pelkästään leivänkannikan takia, kun on niin nälkä.Vai oletko empatiaa tunteva, hengittävä olento, joka tuntee piston sydämessään, koska tietää, että todella nopeasti itse voi olla samassa tilanteessa, jos me kaikki käännämme selkämme. Kun maailmasta loppuvat henkilöt, jotka taistelevat puolestasi, onko enää mitään väliä, mitä sinulle tapahtuu?

Lähden kaivamaan bunkkeria, tuu mukaan. Tai ehkä otan nokoset, en ole vielä päättänyt.

My watch has ended

Olen ollut virallisesti työtön syyskuusta lähtien ja jos olet seurannut toilailujani, olet tietoinen, että ihan omasta tahdosta laitoin itseni siihen asemaan. Olin siinä onnellisessa asemassa, että kiitos vanhan työpaikan toimien, olin oikeutettu tukiin ensimmäisestä päivästä lähtien miinus kolme päivää joka on vakio.

Työttömyyskorvaus täällä on viikoittain postista haettava, se ei kilahda tilille ja ensimmäiset 9 kuukautta työtön on oikeutettu suurempaan, 188e korvaukseen. Jos olisin jättänyt kertomatta poikaystävästäni, olisin saanut myös asumistukea, ja minulla olisi ollut mahdollisuus hakea medical cardia, joka oikeuttaa maksuttomaan lääkäripalveluun (ja joissakin tapauksissa myös lääkkeet maksetaan). En tuntenut tarvetta valehdella tai "jättää kertomatta" kuten irlantilainen asian kuvailisi, sainhan jo tuet mukisematta.

Vahtini päättyi joulukuun alussa ja näin kuukauden kokemuksella voin sanoa, että sain aivan mahtavan pomon ja Herra maajohtaja on aivan loistava esimerkki miten johtaa pitäisikin. Tunnen, että voin aidosti ja avoimesti puhua, jos jokin hiertää ja työntekijää arvostetaan. Vaikka työttömyyden aikana tulikin hetkiä, jolloin usko itseensä horjuikin, en muuttaisi hetkeäkään. Nyt on hyvä, turvallinen ja kotoinen olo ja voin alkaa panikoimaan taas kouluasioita.