Kadonneen postin metsastajat

Sain paketin. Kiva. Toimitus olisi ollut paivasaikaan, kun olimme molemmat toissa, joten sain paketin sijasta lapun, jolla hakea paketti. Niin. Kiva. Tahan asti lukija on sita mielta, etta asiassa toimitaan, kuten suomessa. Niin. Kiva. MUTTA paikallinen postikonttori on avoinna klo 7-17.30 maanantaista perjantaihin. Kiva. Minulla on toita nyt ollut 8.30-17.00, joka tarkoittaa etta minulla olisi ennen toita 90 minuuttia aikaa hakea paketti ja toiden jalkeen huimat 30 minuuttia. Niiin. Sitten todellisuus iskee. Minulla kestaa keskiverrosti 90minuuttia paasta toihin sielta, jossa asun. Postikonttori sijaitsee tottakai alueemme aivan toisella laidalla ja joutuisin ottamaan 2 bussia paastakseni sinne. Ja kyseessa on siis minun PAIKALLISposti. Kiva. Minulla on nyt sitten kaksi mahdollisuutta taman jalkeen. Joko valtuutan poikaystavan hakemaan paketin tai lahetan sen toiseen osoitteeseen ja maksan 3 euroa. Poikaystava mietti hetken ja totesi etta voisihan han yrittaa lahtea hakemaan pakettia ennen toita, mutta helpoin keino olisi lahettaa se hanen isalleen. Niin, kiva. Taas kuulostaa helpolta. Mutta. Posti ei kerro aikaa, jolloin toimittaa paketin, mika tarkoittaa sita, etta paketin vastaanottaja on sidottu kotiinsa koko paivaksi. Koska jos paketti ei talla toisella kerralla loyda vastaanottajaa, lahtee paketti takaisin lahettajalle. Mietin myos vaihtoehtoa, etta paketin olisi lahettanyt toihini, mutta siina tulee ongelma vastaan. Postimies ei paase turvamiesten ohi toimittamaan pakettiaan. Huoh! Toivonkipina leimahti, kun kollegani kysyi miksen laheta pakettia toiseen konttoriin. Nerokasta! Soitin postin puhelinpalveluun vain kuullakseni, etta kyseinen on mahdotonta. Hae tai maksa 3 euroa. Kiva.! Nyt ajattelin nostaa tyttoystava- kortin esiin ja rapyttaa silmiani jos poikaystavani suostuisi heraamaan maanantaiaamuna kaksi tuntia aiemmin hakemaan pakettia. Toivossa on hyva elaa.

Irlanti. Maa, jossa tehdaan mahdollisesta mahdotonta.