Yksi asia, jonka totesin useaan otteeseen Suomessa ollessani, oli ymmärrykseni Suomea kohtaan on todella kadonnut. Ei siis, silmät liikkuu ja korvat kuulee, mutta jotain siinä välissä tapahtuu ja taas kuultu muuntuu aivolohkossa vääräksi. Siis tiedätkö sen tunteen, kun pitäisi sanoa, että käänny oikealle niin suu selittää vasemmasta? Juurikin sama kävi AIVAN KAIKESSA allekirjoittaneelle. A: Oot nyt Suomessa? H: Juu ei, kyllä mä vielä Irlannissa asun. A: Niin mutta olet siis Suomessa käymässä. H: AA niin juu joo öö.. Tässä vaiheessa yritän näyttää siltä ettei mitenkään haittaa se, että keskustelukumppani A luulee mulla olevan jonkin asteinen aivovamma,koska kyseinen on jo käynyt ja tulee siis tapahtumaan vielä uudestaan keskustelun edetessä. Tämähän nyt vahvasti pistää miettimään mitä hittoa siellä aivolohkossa oikeasti tapahtuu?? Onko se surkastunut rusinaksi vai onko tilalla hyytelöä, joka melkein onnistuu mutta sitten ei jaksakaan viedä loppuun annettua urakkaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti