Jälleen kerran kolikko on kääntynyt ja yksi ryppy lisää naamassa. Ei onneksi tunnu missään :)
Olen onnellinen! Tavaraa on ruvennut virtaamaan ulos asunnosta ja tärkeimmät sopimukset (sähkö ja adsl edustavat minulle niitä) on irtisanottu. Silti tulee pakollinen tunne, että en haluaisi luopua yhdestäkään turhasta rätistäni, jota olen kolooni kantanut kuin hamsteri..onko pakko jos ei tahdo? Ja faktahan on, että kuukauden päästä en edes muista 90% niistä tavaroista, joista luovuin. On se vaan kyllä hienoa nähdä ihmisten onnelliset ilmeet tavaraa saadessaan tai adoptoidessaan. :) Ja vaikka tulisinkin renkaat vinkuen kuukauden päästä takaisin täytyy todeta, että mikään ei puhdista sielua kuin muutto ja vanhasta luopuminen! Mutta ihan kaikesta en silti vaan piruuttanikaan luovu! Jos annan rakkaan Marilyn tauluni hiipua menneisyyteeni, tasapainotan universumiani piilottamalla sarpanevan patani syvimpään pahvilaatikkoon, josta vain minä sen osaan etsiä! Hah! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti