Sita ollaan niin pariskuntaa, niin pariskuntaa..

Hei! Olen Hanna ja (huoh..) kuntoilen poikaystavani kanssa.

Pitaisiko seuraavaksi ostaa samanlaiset tuulipuvut?

Pitkallisten neuvottelujen jalkeen annoin periksi ja myonnyin ajatukselle. Paadyimme kavelyn ja pyorailyn yhdistelmaan, mika varmasti oli Barrylle pettymys. Omassa haavemaailmassaan tiedan hanen luulleen, etta kun vain tarpeeksi kauan vaantaa katta, saisi irlantilainen minut juoksemaan. Niin..hmm.. irlantilaisen maratoonarin ja peruslaiskan suomalaisen yhdistelma ei ehka ole se aivan paras parisuhteen kannalta. Mutta totuuden nimissa pitaa myontaa, etta kivaahan se on. Kuntoilu siis. Tasta lahtien pitaa vain muistaa olla koko ajan metri Barryn takana, koska totesin jo ensilenkilla kavereiden varoitukset todeksi ( oh jeesus christ woman, don't run with him!). James varoitteli maratoonarin hulluudesta, johon kuuluu vauhdin kiihdyttaminen, kun kilpakumppani tulee liian lahelle. On kuulemma parempi kulkea hieman taaempana sivulla kuin Barryn vieressa saavuttaakseen mahdollisimman tasaisen vauhdin.

Ja kohta naemme kestaako parisuhde kuntoilun tuomat sivuvaikutukset... ;)

Hautajaisissa

Poikaystavani ystavan isa kuoli viime maanantaina ja tavan mukaisesti hautajaiset olivat muutama paiva kuoleman jalkeen. Keskiviikkona laheiset ja ystavat kokoontuivat saattamaan vainajan kirkolle ja hautajaismessu pidettiin torstaina. Suomessahan hautajaisissa nahdaan vain vainajan laheisia ja tuttuja, mutta irlannissa vainajaa ei tarvitse edes tuntea jos tunnet vainajan perheeseen kuuluvan. Toinen seikka joka eroaa suomalaisista hautajaisista on se tunnelma, joka hautajaisissa oli. Ihmiset vitsailivat avoimesti ja jopa itse pappi heitti huulta vainajan alzhaimerista. Messu kesti noin tunnin ja eroaa monelta osin suomalaisesta serkustaan. Emme veisanneet virsia vaan musiikista vastasi nainen kitaran kanssa. Pappi puhui hyvin yksityiskohtaisesti vainajasta ja sukulaiset ottivat paljon osaa seremoniaan lukemalla kappaleita raamatusta. Muutamia perheelle tulleita kortteja luettiin jo messun aika eika sen jalkeen, kuten meilla on tapana. Messun aikana jaettiin myos ehtoollisleipaa ja messun lopuksi soitettiin kelloja, jotka ilmeisesti saattavat vainajan taivaaseen (?). Kellot toivat mieleeni ennemminkin tiibetilaiset munkit, kuin katolilaiset kirkonmenot. Suurin ero kuitenkin on se, ettei irlantilaisessa perinteessa tunneta suruliputusta. Poikaystavani mielesta se, etta me odotamme jopa viikkoja ennenkuin hautaamme vainajan on hapeallista ja vain pitkittaa suruaikaa. Pitaa myontaa, etta oikeassahan tuo taitaa olla.

Hautausmaa ei sijainnut kirkon vieressa, joten ajoimme muutaman kilometrin paahan vainajan jaljessa. Nauroimme irlannin saalle, joka meita ei tuulisella hautausmaalla suosinut. Mina tapani mukaan olin varautunut hanskoilla, mutta yllattavaa kylla, harva oli. Muutenkin irlantilainen hautajaispukeutuminen  eroaa suomalaisesta arkipaivaisyydellaan. Tasta olin todella yllattynyt, silla yleensa suomalainen pukeutuu huomattavasti arkisemmin kuin irlantilainen. Kysyin Barrylta miten pukeutua ja sain tyrmistyneen katseen ja "mahdollisimman varikkaasti" -vastauksen. Suurin osa kansasta oli farkuissa ja neulepaidassa tms. Jopa vainajan suku oli suomalaisen nakokulmasta alipukeutunut. Kuten Barry sanoi, puvut ja musta ovat vaistyvaa muotia hautajaisissa, mutta kylla niitakin muutamia nakyi ja useimmin niin oli pukeutunut vanhempi henkilo.

Suomalainen on tottunut toimittamaan hautajaisiin kukkia ja adressin, mutta irlantilaiselle on tarkeampaa, etta paaset paikanpaalle. Kukat toimittaa vainajan suku, eivat muut. Hautaamisen jalkeen siirryimme vainajan paikallispubiin teelle ja kahville ja tarjolla oli myos pienta suolaista. Muutaman tunnin ajan tunnelma oli kuin suomalaisissa monttubileissa, mutta vanhemman suvun lahdettya se vaihtui kevyempaan. Vitsihan kuuluu: Mita eroa on irlantilaisilla hailla ja hautajaisilla? Hautajaisissa on yksi joka ei ole kannissa...

Kaupoilla..herkutellen..

Pieni kotimme tarvitsee paljon, mutta tilaa kaikelle haluamalleni ei ole, joten yritan hillita ostointoa... yksi on varmaa, etta hylly- ja kaappitilaa asunto huutaisi huomattavasti enemman! Ei ole mitaan jarkea, etta kahdella aikuisella ihmisella on 1 vaatekaappi, johon tunkea kaiken. Ikeaa yritan valttaa huonekalu- jne ostosten tiimoilta viimeiseen asti!! Mutta se mika minua harmittaa irlannissa, on tavaran laatu. Ja hintahan ei maarittele tuotteen laatua vaan hinta maaraytyy kaupan statuksen perusteella. Tuo kertakayttolaatu on hyvin yleista taalla ja joudut aika tarkasti katsomaan ostoksiasi. Mutta mista sitten ostaa tuote? Noh siina paasemme vaikeaan aiheiseen ja joudun toteamaan, etta minun maullani vastaus taitaa olla kyllakin antiikkikauppa. Onnekseni asuinalueeni lahella on kuulemma muutama aika hieno antiikkikauppa jonne menna kuolaamaan (tai pettymaan, aika nayttaa..). Mutta sita ennen..

Pitihan tarkeinta metsastaa jo ;) Ja kylla, loysin ruisjauhoja tasta kaupungista :) viela kun paasisin itse kauppaan. http://www.dublinfood.coop/html/organic_food.html
Ruisnakkileipaa loysin aivan perusruokakaupasta, joka oli positiivinen yllatys, mutta ei valitettavasti suomalaisia paihita.. ja katsokaas seuraava linkki!


http://www.fallonandbyrne.com/section/103



Loysin tuon ihanuuden ruisjauhoja etsiessani.
Poikaystavan mukaan valitettavasti vain hieman hinnakkaampi kauppa, mutta en valita jos saan parempaa laatua rahallani.

Olen myos lauantaiden ratoksi loytanyt toisen torin, joka loytyy keskelta tempel baria. Jos kaipaa hyvaa kahvia ja/ tai ei jaksa tehda aamupalaa, suuntaa sinne. Se ei ole kovin iso toritapahtuma, mutta jo ensi kerran loysin uusia suosikkeja, joita hakea kun haluaa herkutella. Jaakaapissa odottaa viela viimeiset valkosipulioliivit....

kun tarvitset viltin ja katsottavaa..mika avuksi?

Kun irlannin systeemi potkii paahan, olet saanut ystavilla kiertaneen flunssan tai molemmat vaivaavat mika avuksi. Noh vastaus on tottakai Ryan Gosling. AH!

Kun tarvitset viltin seuraksi muutakin kuin teekupin, mika avuksi? Noh Ryan tietenkin ;)

Valikoima on suuri ja jokainen voi valita makunsa mukaan. Minulla jokaiseen mahdolliseen mielentilaan takuuvarma pelastaja girlie-tyyliin on crazy, stupid, love :) Ja varsinaisesti viela tarkennettuna Dirty dancing -kohtaus :) TOIMII!! :) Kato ite ja totee!!

Elavaa kuvaa

Hieman maistiaisia siita, mita olen nahnyt irlantiin tultuani. Vihdoin ymmarsin miksi blogger ei meinannut videota hyvaksya (piru oli vaarassa formaatissa..ups!) joten onneksi en joutunut vaihtamaan musiikkia taustalta pois, kuten pelkasin.. Voin sanoa, etta vihrealta saarelta saa otettua huomattavasti parempaakin kuvaa, mutta syksyn sateet eivat nyt kuvaajalle paljon valinnanvaraa anna. Toivottavasti lukijalle tulee edes jonkinlainen kuva siita rakkaudesta, joka minulla irlantia kohtaan on. Kuten kaikessa on taallakin huonotkin puolensa, mutta silti tulee olo, etta kylla taalla aika kivaa on asua :)

Pahoittelut kuvalaadusta, joka huonontui roimasti formaatin vaihdoksen yhteydessa :(

Pankista lisaa

Huoh murheenkryynini. Irlantilainen pankki. Emme ole viela kokeneet yhtaan onnen hetkea. Olet taipumaton, hidas ja suomalaisen ymmarryksen ulottumattomissa toiminnallasi. Ei, en ihmettele yhtaan, etta maassa on pankkikriisi.. jopa suomalainen tet-harjoittelija saisi enemman aikaan yhden tyopaivan aikana, kun teidan ammattitaitoiset virkailijanne.


Olen nyt saanut yhden palkan tililleni, omistan irlantilaisen debit-kortin ja olen kirjautunut internetpankkiin. En vielakaan saa maksettua suomalaisia laskujani. Suomalainen ajattelee, etta internetpankkihan nyt kaikilla pankeilla on perusajatukseltaan samanlainen, voi sinua vasta-alkajaa. Taalla maksut jaetaan kahteen kategoriaan: Laskuihin ja tilisiirtoihin. Laskun maksu on lapsellisen helppoa (ehka jopa siksi etta yleensa rekisteroinnin hoitaa yritys), mutta jos haluat tehda tilisiirron, voi sinua vasta-alkajaa.. Myos pankkien valilla on paljon eroja. Minun pankkini, bank of ireland vaatii kannykan rekisteroimista tietoihinsa, jonka jalkeen, kun haluat tehda maksun, saat koodin kannykkaasi. Poikaystavani (vai onko se avopuoliso nykyaan? :S) pankki AIB vaatii, etta maksun suorittajalla on pankkikortinlukija. Siis se samantapainen masiina kuin mita kaupat jne kayttavat..ja taman kaytannon takia meilla meinasi vuokranmaksu myohastya, koska maksamme vuokran yksityishenkilolle ja se on tilisiirto, se ei ole laskunmaksu.

Kun rekisteroin internetpankkiani, tyojarjestys oli seuraava: Soitin pankin asiakaspalveluun, jossa minulta kyseltiin perustietojen lisaksi mm. mita henkilollisyystodistusta kaytin tilia perustettaessa ja mika oli viimeisin tilisuoritus. Kun olin saanut kerrottua tarvittavat tiedot, kertoi virkailija lahettavansa minulle koodin postitse ja saatuani koodin, minun tulisi soittaa uudestaan ja rekisteroida hanen juuri postittama koodi. Koodin saapumiseen meni muutama pankkipaiva, jonka jalkeen soitin jalleen pankkiin vain saadakseni toisen koodisarjan. Paasin internetpankiin vihdoin sisaan vain huomatakseni, etta minun pitaa soittaa pankkiin uudestaan, koska en voi tehda ulkomaisia tilisiirtoja. Jalleen asiakaspalvelija kertoi, etta mene nettipankkiisi, rekisteroi puhelin sinne ja odota 5-7 pankkipaivaa, koska kansainvalisia pankkisiirtoja ei voida tehda ennen kuin minulla on heidan postittamansa koodi kadessani, joka ilmeisesti lahetetaan tekstiviestina heidan numeroonsa....en halua edes ajatella minkalainen rumba itse laskunmaksusta tulee....!

Onneksi en ole viela muuttanut taalla, kuten tyokaverini, joka perusti pankkitilinsa asuessaan ystavansa luona. Han valitettavasti avasi suunsa muutosta toista asiaa pankkiin soittaessaan. Saman puhelun aikana hanen pankkikorttinsa jaadytettiin, koska se oli toisen osoitteen kirjoilla ja hanhan oli jo muuttanut! Virkailija ilmoitti, etta osoitteenmuutos hoituu vain konttorista kasin, joten han otti seuraavana paivana muutaman tunnin vapaata toista (job not other.. ;)) hoitaakseen asian kuntoon. Han marssi pankkiin, teki osoitteenmuutoksen ja pyysi hakemusta uudelle kortille, mutta teki yhden virheen, luuli, etta irlannissa kaksi asiaa hoituu samalla kertaa. :D Virkailija katsoi hanta altakulmiensa ja ilmoitti juuri tietokoneelle laittamansa tietojen paivittyvan tietokantaan noin viikossa ja asiakas on tervetullut takaisin, kun voi varmistaa osoitteenmuutoksen menneen perille. Kiitos irlanti! On vain maailman kahdeksas ihme, etta tama maa on vielakin pystyssa ja hoitaa paivittaisia asioitaan!