Hautajaisissa

Poikaystavani ystavan isa kuoli viime maanantaina ja tavan mukaisesti hautajaiset olivat muutama paiva kuoleman jalkeen. Keskiviikkona laheiset ja ystavat kokoontuivat saattamaan vainajan kirkolle ja hautajaismessu pidettiin torstaina. Suomessahan hautajaisissa nahdaan vain vainajan laheisia ja tuttuja, mutta irlannissa vainajaa ei tarvitse edes tuntea jos tunnet vainajan perheeseen kuuluvan. Toinen seikka joka eroaa suomalaisista hautajaisista on se tunnelma, joka hautajaisissa oli. Ihmiset vitsailivat avoimesti ja jopa itse pappi heitti huulta vainajan alzhaimerista. Messu kesti noin tunnin ja eroaa monelta osin suomalaisesta serkustaan. Emme veisanneet virsia vaan musiikista vastasi nainen kitaran kanssa. Pappi puhui hyvin yksityiskohtaisesti vainajasta ja sukulaiset ottivat paljon osaa seremoniaan lukemalla kappaleita raamatusta. Muutamia perheelle tulleita kortteja luettiin jo messun aika eika sen jalkeen, kuten meilla on tapana. Messun aikana jaettiin myos ehtoollisleipaa ja messun lopuksi soitettiin kelloja, jotka ilmeisesti saattavat vainajan taivaaseen (?). Kellot toivat mieleeni ennemminkin tiibetilaiset munkit, kuin katolilaiset kirkonmenot. Suurin ero kuitenkin on se, ettei irlantilaisessa perinteessa tunneta suruliputusta. Poikaystavani mielesta se, etta me odotamme jopa viikkoja ennenkuin hautaamme vainajan on hapeallista ja vain pitkittaa suruaikaa. Pitaa myontaa, etta oikeassahan tuo taitaa olla.

Hautausmaa ei sijainnut kirkon vieressa, joten ajoimme muutaman kilometrin paahan vainajan jaljessa. Nauroimme irlannin saalle, joka meita ei tuulisella hautausmaalla suosinut. Mina tapani mukaan olin varautunut hanskoilla, mutta yllattavaa kylla, harva oli. Muutenkin irlantilainen hautajaispukeutuminen  eroaa suomalaisesta arkipaivaisyydellaan. Tasta olin todella yllattynyt, silla yleensa suomalainen pukeutuu huomattavasti arkisemmin kuin irlantilainen. Kysyin Barrylta miten pukeutua ja sain tyrmistyneen katseen ja "mahdollisimman varikkaasti" -vastauksen. Suurin osa kansasta oli farkuissa ja neulepaidassa tms. Jopa vainajan suku oli suomalaisen nakokulmasta alipukeutunut. Kuten Barry sanoi, puvut ja musta ovat vaistyvaa muotia hautajaisissa, mutta kylla niitakin muutamia nakyi ja useimmin niin oli pukeutunut vanhempi henkilo.

Suomalainen on tottunut toimittamaan hautajaisiin kukkia ja adressin, mutta irlantilaiselle on tarkeampaa, etta paaset paikanpaalle. Kukat toimittaa vainajan suku, eivat muut. Hautaamisen jalkeen siirryimme vainajan paikallispubiin teelle ja kahville ja tarjolla oli myos pienta suolaista. Muutaman tunnin ajan tunnelma oli kuin suomalaisissa monttubileissa, mutta vanhemman suvun lahdettya se vaihtui kevyempaan. Vitsihan kuuluu: Mita eroa on irlantilaisilla hailla ja hautajaisilla? Hautajaisissa on yksi joka ei ole kannissa...