Ja he tekivät tekstin irlantilaisista ja se oli hyvä

Enpä ole hetkeen lukenut artikkelia ja ajatellut sen olevan niin naulan kantaan! Joten tämä pitää jakaa teidän kanssanne. Tätä se on, oikeasti!

http://collegetimes.com/2014/06/30/21-things-only-living-in-ireland-can-teach-you

Tulkaa dubliniin :-)

Dublin rankattiin muutama viikko takaperin maailman parhaimpiin kaupunkeihin turistin vierailla. Onhan tuohon nyt pakko yhtyä, vaikka puolueellinen olenkin. Kaupunki on sopivasti pieni, mutta nähtävää riittää aina. Voit nähdä kaupungin budjetilla tai pröystäillen, kävellen tai kulkuneuvoja käyttäen. Esimerkiksi suosikkini kaupungissa ovat ilmaisia vierailla (war memorial park, Imma, Dublinin linnan piha) ja nekin paikat joihin maksaa, ovat kohtuuhintaisia. Kaupungilla on luonnetta ja ihmiset ovat iloisia ja jos olet turistina eksyksissä, löydät aina jonkun joka sinua auttaa. Juurikin 10 minuuttia sitten odotellessani luasia kertoi pysäkillä tapaamani mies minulle vitsejä. Mahtavuutta! Jos aivan ihana arkkitehtuuri tai upeat maisemat eivät vielä sinua voita puolelleen, laitan myös oheen viime lauantain ruokamarkkinoilta kuvia. Temple barissa, kun on joka lauantai paikallisten tuottajien markkinat, joista löytyy jopa aitoa kunnon ruislimppua (nimetty saksalaiseksi ruisleiväksi), ihanista juustoista ja luomu vihanneksista puhumattakaan.

Suomimies vs ulkomaalainen vaihtoehto

Luin sunnuntain ratoksi ns iltapäivälehtiä ja törmäsin artikkeliin, joka on osa ns aussimies skandaalin jälkipuintia.

http://m.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288723377489.html

On helpottavaa huomata, että joku muukin kokee etäsuhteen ja asumisen ulkomailla samalla tavoin kun itsekin. Aina on ikävä jonnekin, jotakin tai jotakuta. Seurustelun alkuaikoina vietät aivan liikaa aikaa lentokentillä ja sinne myös kaikki rahasi menevät, edestakaisin matkusteluun. Suhde ei etene normaalia rataa, kun sitä rakennetaan mm. Skypessä ja huomaat olevasi pakostakin aivan liian kriittinen tarkastelessasi partneriasi ja pohtiessa tulevaisuutta. Kaikki eivät juuri tätä kohtaa ymmärtäneet, ja kuulinkin kommenttia sanoen etten olisi rakastunut kumppaniini, jos puhun tästä niin kriittisesti. Etäsuhteessa vain valitettavasti oman itsesi kannalta parasta on raaka totuus yhteensopivuudesta kuin pää pilvissä kulkeminen. Useimmille on liian helppoa antaa vain mennä ja unohtaa oma itsensä, mutta itselleni juuri pelottavinta oli täydellinen heittäytyminen ja oma haavoittuvuus. Arjessa huomaat jommankumman tekevän kompromisseja ja kulttuurierot tulevat hyvinkin selviksi varsinkin riitatilanteissa;
pohjoismaalainen, kun on suorempi kuin irlantilainen niin hyvässä kuin pahassa. Vähän väliä on hetkiä, kun tunnet huonoa omaatuntoa tai ahdistusta vain siksi koska aina on johonkin satojen, jos ei tuhansien kilometrien matka etkä ehdi/jaksa pitää yhteyttä sähköisesti niin aktiivisesti kuin joskus olisi tarvetta. Lomat ovat nykyään mietintää mennäkö suomeen vai ollako itsekäs ja mahdollisesti vaarantaa seuraava ajankohta ystävien ja perheen näkemiseen.

Mutta kaikki tämä on tietenkin myös uhrausten arvoista, jos vain olet tekemääsi päätökseen tyytyväinen. Kuka sanoo, että se arki suomimiehen kanssa sen helpompaa olisi? Pakko myöntää, että tässä parisuhteessa kaipaan suomeksi tappelua, mutta se on pieni hinta tuosta ihanasta kikattelevasta punapäästä, jonka kanssa minun on hyvä olla ja jonka kanssa olen saavuttanut tasa-arvoisen parisuhteen.

http://m.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288723377489.html