Voitto!!!!

Tänään tunnen ylpeyttä maatani ja sen kansanedustajia kohtaan. Tasa-arvo voitti paheksunnan ja rakkaus löylytti vihaajia. Tänään on kiva olla Suomalainen. 

Se, mistä huomaan Irlannin muuttaneen minua on kansalaisaktivismi. Kuuntelen perusteluja asioista, jotka olisin aiemmin ohittanut. Minä lähden mielenosoitukseen, jonka olisin aiemmin hylännyt. Tänäänkin, jos olisin ollut Suomessa, olisin halunnut olla kansalaistorilla. Tärkeistä asioista tulee puhua ja niistä tulee pitää mekkalaa! Toivonkin, että tasa-arvon ja oikeuksien parantaminen ei jää tähän vaan samalla tiellä jatketaan. Keskustellaan niistäkin asioista, jotka ovat vaikeita ja saattavat ovat paheksuttavia. Muutos, kunnollinen sellainen, ei tule kiireellä vaan siihen totutellaan hiljalleen. Pienet asiat keräävät virran, jota seurata. 

Luottamukseni terveeseen järkeen ja hyvyyteen on palautunut. En olekaan enää persujen maasta, jossa Kristillisillä arvoilla keulijat ovat voittajia. Ehkä meillä on toivoa yhteiskunnasta, jossa Mummo autetaan lumesta ylös, ihmistä ei arvostella seksuaalisen suuntauksensa perusteella ja koulutus, terveydenhuolto (myös mielenterveyteen ja vanhustenhuoltoon liittyvät palvelut) ja yksilön tavoitteet ovat yhtälailla saavutettavissa tulotasosta huolimatta. 

Harmaus on saapunut

Marraskuu ei kauneudellaan pröystäile, aurinkoisuudellaan ihastuta tai lempeydellään kutsu luokseen. Marraskuu on vain ankea harmaus ja pimenevät illat. Se on laiskuus ja uneliaisuus. Mutta siihen saa hieman iloa kynttilämeristä ja loputtomista tv-maratooneista viltin alla. Siihen auttavat myös maraton puhelut ystävien kanssa ja odottamattomat glögilasit. Mutta siltikin marraskuu on suru, tylsyys ja harmaus. Se on viestintuoja, jota et halunnut; Kylmäkausi on nyt alkanut.

Halloween

Se aika vuodesta on taas ohi. All hallows' eve on taas juhlittu. Onneksi. Halloween on aika tarkkaan sekoitus suomalaista uutta vuotta, juhannusta ja pääsiäistä. Raketit paukkuvat jo viikkoa ennen ja itse 31.10 päivä on täynnä pauketta ja kokkoja. No niitä taloja kiertäviä ja karkkia kerääviä muksuja unohtamatta luonnollisesti. Se on päivä, jolloin näkee aivan liikaa seksikkäitä hoitajia, prinsessoja ja pyjamabanaaneja. Se on itselleni myös parhaiten vietetty vanhoja kauhuelokuvia katsellen kaukana muusta kansasta.

Alkuperäisestihän kyse on ollut sadonkorjuun lopusta ja kelttien talven alkamisen päivästä, samhaista. Tällöin yliluonnollisen maailman ja omamme väliset rajat katosivat luonnon kuihtuessa ympäriltä ja tämä oli omiaan hengille, jotka yrittivät houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Kokon loimu antoi suojaa henkien hyökkäyksiltä asumuksille, mutta harva nykyasukki tuotakaan lisätietoa koulusta enää muistaa.

Tämä vuosi oli siinä mielessä erilainen, että kerrankin pukeuduin töihin ja jopa nautin siitä. Tiimimme oli lumikki ja sata kääpiötä ja aika hauskan näköinen poppoohan meistä saatiin. Lumikin virkaa hoiti tiimimme jättiläinen Viktor paksussa, resuisessa parrassaan. Pöydät koristeltiin omenoin ja meillä oli jopa peili, josta pääsi tarkistamaan onko valtakunnan kaunein. Ilmeisesti aivan kaikille ei ollut aivan auennut kääpiön tarkoittavan muuta kuin joulupukin apuria, mutta eiköhän se idea nyt kuitenkin tullut selväksi.