Olen ollut virallisesti työtön syyskuusta lähtien ja jos olet seurannut toilailujani, olet tietoinen, että ihan omasta tahdosta laitoin itseni siihen asemaan. Olin siinä onnellisessa asemassa, että kiitos vanhan työpaikan toimien, olin oikeutettu tukiin ensimmäisestä päivästä lähtien miinus kolme päivää joka on vakio.
Työttömyyskorvaus täällä on viikoittain postista haettava, se ei kilahda tilille ja ensimmäiset 9 kuukautta työtön on oikeutettu suurempaan, 188e korvaukseen. Jos olisin jättänyt kertomatta poikaystävästäni, olisin saanut myös asumistukea, ja minulla olisi ollut mahdollisuus hakea medical cardia, joka oikeuttaa maksuttomaan lääkäripalveluun (ja joissakin tapauksissa myös lääkkeet maksetaan). En tuntenut tarvetta valehdella tai "jättää kertomatta" kuten irlantilainen asian kuvailisi, sainhan jo tuet mukisematta.
Vahtini päättyi joulukuun alussa ja näin kuukauden kokemuksella voin sanoa, että sain aivan mahtavan pomon ja Herra maajohtaja on aivan loistava esimerkki miten johtaa pitäisikin. Tunnen, että voin aidosti ja avoimesti puhua, jos jokin hiertää ja työntekijää arvostetaan. Vaikka työttömyyden aikana tulikin hetkiä, jolloin usko itseensä horjuikin, en muuttaisi hetkeäkään. Nyt on hyvä, turvallinen ja kotoinen olo ja voin alkaa panikoimaan taas kouluasioita.
