Mietteitä

Onni on sateen ropina ikkunaa vasten nukkumaan mennessä ja auringonpaisteeseen herääminen. Ihanaa on pienet lätäköt matkalla töihin, joihin haluaisi hypätä samalla innolla kuin 6-vuotiaana ja vastaleikatun ruohon tuoksu. Mielenrauhaa luo hidas, kiireetön aamu vapaapäivänä ja unelmaa on pitkä kesäloma.

Kirjallista..

Pitkät bussimatkat töihin ja kotiin ovat taas hetken maistuneet huomattavan paremmilta. Minulla on suomenkielisiä KIRJOJA! Ostin jo Suomessa ollessani Sofi Oksasen kaikki kirjat, kun tunsin vieroitusoireita luettuani Puhdistuksen. Ystäväni Vivi toi myös tullessaan läjän kirjoja ja olen nyt ahminut laidasta laitaan kirjoja, joista pitää nostaa esille tämän hetken luettavani, Barbara Demickin Suljettu Maa-Elämää Pohjois-Koreassa. Tästä mahtavuudesta saan juurikin kiittää Viviä. Juuri tällaisia silmien avaajia ja tarinankertojia tarvitsemme. Vaikka meidän mielestämme toisten tavat ja kulttuuri vaikuttaisivat absurdeilta, emme voi niitä tuomita ennen kuin tiedämme asiasta edes hitusen lisää. Tähän samaan kategoriaan kuuluu tovi sitten lukemani Åsne Seierstadin Kabulin kirjakauppias. Kyseiset teokset saavat myös itsensä kiittämään kohtaloa siitä, että on saanut oikeanvärisen lipun ja syntynyt länsimaiseen yhteiskuntaan. Vaikkakin oma maailmamme on myös omalla tavallaan aivopesua harrastava, sallitaan siinä vapaa ajattelu ja ajatustenvaihto. Kun minut on kasvatettu niin kuin on, olisi erittäin vaikeaa kuvitella itsensä sopeutumaan tuollaisiin yhteiskuntiin (vieläpä kun yleensä puhun ennen kuin ajattelen). Mutta ymmärrän kirjan luettuani hieman miksi he tottelevat Suurta Isäänsä. Voin vain lämpimästi suositella molempia jokaiselle kirjahyllyyn, koska oma arki maistuu taas hitusen ihanammalta. Ja muistakaa ihmiset hyvät, se todellakin on lottovoitto syntyä Suomeen, sanoivat vastustajat mitä tahansa!

Bray

 

 

Viime kirjoituksessa keskityin kuvissa lähinnä Trinity collegen ja keskustan alueeseen, joten otetaanpa ihastukseni kohde seuraavaksi käsittelyyn. BRAY! Kyläpahanen ei ole suuren suuri, mutta oi kun on nättiä seutua! Braysta pääsee kallionviertä pitkin kävellen lähikylään, ja junan päätepysäkille, Greystonesiin. Junarataa on jo kertaalleen jouduttu siirtämään, kun kallionreuna uhkaavasti läheni ja voit vielä nähdä vanhat tunnelit kävelylläsi. Reitti on noin 6 kilometriä mutkittelevaa kinttupolkua ja mahtavia maisemia. Faktahan on, että oli sitä missä päin maailmaa vain, kun aurinko paistaa ja lämpö nousee asteenkin, kaikki haluavat päästä siitä nauttimaan. Suosittelen lämpimästi aloittamaan greystonesin puolelta jos haluaa kävellä koko matkan, koska se on se matkan rumin osuus.. Braysta löytyy sitten sitä menneen ajan markkinatunnelmaa ja irtojäätelöä kävelyn uuvuttamille matkalaisille..niin ja myös niitä mukuloita syömässä sitä irtojäätelöä..

 

 

 

Haluan myös samaan hengenvetoon mainostaa viikonlopun retkeämme Dublinin pohjoispuolella. Euroviisujen jälkimainingeissa lähdimme pitkästä aikaa autoilemaan ja katsastamaan paikkoja, kiitos Franin joka rakastaa ajamista. Matkamme kulki ensin Bettystownin kautta Laytowniin. Koska kyläpahasessa ei oikein ollut nähtävää, matka jatkui Rushia kohti. Ja matkalla näkymä oli  aivan mahtavaa! Ne ovat niitä maisemia, jotka Grand designissa innoittavat ihmisiä rakentamaan taloja ja asettumaan aloilleen. Tilkkutäkkimaisia peltoja silmien kantamattomiin, pieniä somia puroja metsän keskellä ja niitä ah niin ihania irlantilaisia puita, joilla sleepy hollow on lavastettu! Nämä ovat myös hetkiä jolloin havahdun tajuamaan, että huolimatta Irlannissa vietetystä 8kk, luulen vieläkin pystyväni hyppäämään autoon ja ajamaan Lauralle kahville. Hmm..olisiko aika herätä ja haistella kukkasia? :)

Turismia

 

Kaunis Vivi tuli ja hurmasi Dublinin ja luonnollisesti karman lakien mukaisesti minä olin kipeä. Mutta sehän ei menoa haitannut. Pitkästä aikaa sisäinen turistini pääsi valloilleen ja blogia koristaa taas hetken aikaa uudet tuulet Dublinista. Joskus tuntuu utopistiselta, että täältä löytyy niin paljon erilaisia ja aivan mahtavia paikkoja, joissa vierailla. Varsinkin kun miettii, että pinta-ala on Suomea huomattavasti pienempi. Eihän tuossa pitkän viikonlopun aikana aivan niin paljoa ehdi näyttää, kuin haluaisi, mutta voin suurella varmuudella sanoa, että vieraani koki enemmän kuin osasi odottaa. Varsinkin, kun vastassa oli mm. loppuillan Hazer eli ns. oikeaa irlantia ilman mainoksia. Oli ihanaa pitkästä aikaa päästä myös Brayn kuvankauniiseen kylään ja sen maisemareittiä ihailemaan. Saipahan turistimme nähdä, että turha Dubliniin nukkumaan on tulla, vaan matkaa taitetaan sitten jalan minne mentiinkään ;)

 

On aina myös positiivista, kun näkee ja kokee itsekin jotakin aivan uutta. En esim. ole koskaan käynyt Book of Kells näyttelyssä tai juomassa kahvia aivan ihanassa kirjakaupassa liffeyn varrella. Viikonlopun pettymyksiin kuului se, että Dublinin linna oli suljettu EU huippukokouksen takia, joten vieraani ei nähnyt kuin sen aivan ihanan "takapihan" ja vanhat tornit. Mutta varmasti Vivi sai annoksen sitä ihanuutta, jota kutsun Dubliniksi. Vierailulla oli myös muita positiivisia vaikutuksia; väsymykseni poistui, mieli virkistyi ja perusarki maistuu taas mukavalta. Nyt varsinkin, kun sain tietää, että Irlannissa lomapäivän sairastelu oikeuttaa sinut uuteen lomapäivään! (Kylläkin tekemään veroilmoitusta suomeen, mutta mitäs me pienistä..) 

 

 

 

Ja Braysta kuvia seuraavalla kerralla...