Katsoin ikkunasta ulos ja kaipasin päästä pois. Toimiston turhuudet kasvattivat jo sen mittakaavan, jossa huomasin olevani henkilö joksi en ikinä halua tulla. Totesin elämän liian lyhyeksi niellä taas yksi kilo ahneutta ja turhuutta, oli aika tehdä muutos, olisi se kuinka kipeä ja pelottava tahansa.
Pomoni tiesi jo aikaa ennen haluni löytää jotain itselleni paremmin sopivaa, mutta silti kerrottuani suunnitelmani, näytti siltä että maailma mureni hänen edessään.
Aivokarttani piirsi seuraavan suunnitelman:
Työnhaku ilman "Finnish" hakusanaa
Koulutus analyytikoksi
Lomalle suomeen ja muutama haastattelu Irlantiin palattua
Suunnitelmaan tuli pieni naarmu, kun läheinen henkilö kuoli päivä irtisanoutumiseni jälkeen. Tuntui kuin kaikki energia olisi poistunut kehosta ja tilalla oli pallo nyyhkytystä. Mutta yksi asia vahvistui: jos et tykkää jostakin asiasta elämässäsi, tee siihen muutos, koska elämä on tehty elettäväksi. Älä katso taakse, äläkä missään nimessä kadu. En pelkää, en pelkää elämää.
Ensimmäisen työttömyys viikon saldo:
Olen ilmoittautunut paikalliseen työttömyystoimistoon (iuh niille pelottaville lomakkeille)
Hain koulutukseen
Otin takaisin hakusanat nordic ja finnish, mutta yritän silti välttää niitä ns aloitus työpaikkoja. (Ja kyllä niitä ihan kivoja työpaikkoja noillakin hauilla löytyy)
Poden kauden ensimmäistä flunssaa
Näin uusimman rimakauhua ja rakkautta- kauden ensimmäisen jakson
Maalasin keittiötä tulevassa kodissamme
Haaveilen tulevan makuuhuoneen sisustuksesta
Huomasin että aurinko paistaa myös irlannin puolella.
Vielä en suostu laittamaan leukaa rintaan vaan mieluummin haen pussillisen donitseja ja kävelen auringonpaisteessa naapuriin kahville. ( Ja taas unohdin ostaa shampoota)
