Olen työtön, mutta onnellinen. Virallisesti tätä kautta on nyt kestänyt viisi viikkoa ja voisin jatkaa ja jatkaa tällä tiellä. Ehkä sen takia, että viiden viikon aikana ei ole montaa päivää ollut jolloin olisin vain nauttinut aurinkoisesta Dublinista. Yhtäkään tylsää hetkeä ei ole ollut, pettymyksiä kylläkin sitäkin enemmän. Katsotaanpa viikkojen saldoa :
Hain Dublin business schooliin ja sain varmistuksen koulupaikasta viikko sitten. Eli jos nyt halutaan viilata pilkkua, en ole työtön, olen opiskelija.
Uuden kodin jokainen metri on nyt maalattu omaa makuuhuonetta lukuunottamatta ja kunhan portaiden viimeistely on kaikilla hyväksytty, pääsee työtön opiskelija haaveilemaan muuttopäivästä.
Viikkojen haastattelukierre on toivottavasti kohta ohi, keskiverto haastatteluiden määrä per työpaikka 3. Pahimmillaan olen yhtä työpaikkaa varten tehnyt 2 älykkyystestiä ja kolme haastattelua ja vielä olisi yksi kierros jäljellä. Tämä käy todellakin kokopäivä työstä.
Toisaalta tuntematon pelottaa, mutta olen huomannut, että mukavuusalueen ulkopuolella tapahtuu muutoksia, joista myöhemmin olen kiitollinen. En pelkää, en pelkää elämää!!