On taas se aika vuodesta, kun muoviset joulupukit leikkiä lyövät tip tap, tip tap.
Irlantilaiset jouluperinteet eroavat suomalaisista kyllä niin räikeästi, etten vieläkään ole tottunut. Samoja piirteitä luonnollisesti löytyy lähiöiden valokaapeli-helvetistä, mutta pakko sanoa, että Irlantilainen panostaa tähänkin aina tuplasti enemmän. Pakko kyllä ihailla sitä sokeutta mauttomuudelle, jota edustaa esim yleensä aivan upea Stephen Greenin ostoskeskusrakennus, joka joulun alla muuntuu bordellin näköiseksi, kiitos valo-installaation.
Irlantilainen koristaa kotinsa ensimmäisenä joulukuun päivänä, varmistaa että Facebook ystävät näkevät jokaisen yksityiskohdan; vilkkuvat kynttilävalot, tunteja koristellun muovikuusen (valkoinen, pinkki tai kirkkaan vihreä) ja sadat "tosi kivat lumiukko ja joulupukki figuurit". Siitä se ostoskeskuksissa juoksu voikin sitten alkaa. Mutta pitää myöntää, että ihailen kuinka yleisistä kuusista ei näy yksikään lamppu lähtevän, toisin kuin surullisen kuuluisasta Tuusulan apteekin kuusesta.
Tänne on myös rantautunut nyt parin viime vuoden aikana skandinaavinen joulu koristesarja ilmeisesti ikean innoittamana. Ja totta kai jokaiselle oman maun mukaan, mutta pitääkö se kuusi todellakin olla kaapissa jo tapanina? Tuntuu, ettei siitä joulun yhdessäolosta voida yhtään nauttia ja joulu on vain toinen sana kulutusjuhlalle. Mutta tämähän on nyt vain yhden suomalaisen mielipide.
