Hieman joulukatua..

Tassa muutama nopea otos ennen bussiin juoksemista tuosta kiroamastani O'Connell streetista. Ei ne kuvat mittaan taideteoksia ole, mutta saattepahan tuntuman tuosta tunnelmasta..ja saasta ;)

The church

Havahduin siihen, etta jouluun on vain pari viikkoa. On hyvinkin yleista, etta naihin aikoihin mietin mihin sisainen tonttuni on jaanyt eika tamakaan vuosi tuo poikkeusta saantoon. Mutta tana vuonna minusta tuntuu, etta joulutunnelma antaa odottaa itseaan jo senkin takia, ettei dublinissa ole lunta. Toiseksi irlantilaiset joulukoristeet ovat vain sanalla sanoen rumia. Ne ovat aivan liian muovisia, valkkyvia ja lapsenomaisia omaan makuuni. Kolmanneksi o'connell str. on koristeltu sateenkaaren kaikilla vareilla ja mahdollisimman valkkyvaksi ja joudun kavelemaan sen varrella joka paiva pudistellen paatani. Neljas ja surullisin fakta on joulutorin puute!! Kylla tasta kaupungista markkinoita loytyy jos haluan "merkkituotteita" tai ruokaa, mutta missa ovat ne kaikki kadentaitajat, joilta haluaisin ostaa sen ihanan, uniikin lahjan jota ystavani ei viela tiennyt tarvitsevansa..??

Lahdin tanaan ostoksille siina toivossa, etta sisainen joulutunnelmani loytyisi sielta jostakin ruuhkan keskelta. Ei loytynyt, ei. Ehka tarvitsen siihen lunta, kynttiloita ja paketointituokion? Muutaman tunnin ostosretken jalkeen paadyimme kahvitaukoon. Hetken aikaa kierreltyamme huomasin tyhjan terassin ja kysyin Barrylta saisiko kyseisesta paikasta kahvia..Lahdimme ottamaan selvaa.

Loysin siis vahingossa uuden suosikin. Paikan nimi on the church ja nimensa mukaisesti se on perustettu vanhaan kirkkoon. Se on baari, ravintola ja yokerho ja toimii 3. kerroksessa. Ja kuten heidan sivustonsakin sanoo, se on myos turistinahtavyys. Mutta se ei menoa haittaa. Omistajat ovat oikeastaan poistaneet tiloista vain penkit ja kokonaisuus toimii. Valaistus sisatiloissa on toteutettu hyvin minimalistisesti, koska vanhan kirkon suuret, upeat ikkunat antavat sisatiloille juuri oikeanlaisen, lampiman valon. Ja ne muffinsit, oi ne muffinsit, ovat niin hyvia! Koska emme osanneet paattaa makujen valilta, otimme suklaa- ja mustikkamuffinsit puoliksi. Muffinssi tarjoillaan kuumana kermavaahdon kanssa, ja on niin hyvaa!
Kahvi nyt oli perinteinen irlantilainen, jossa olisi paljon parannettavaa tyydyttaakseen suomalaisen maun, mutta erikoiskahvit varmasti toimisivat. Pitaa kokeilla seuraavalla kaynnilla. Nyt lahden metsastamaan sita joulutunnelmaa ja mika olisi parempi tapa kuin sytyttaa kynttila pimenevaan iltaan?

Viber, kiitan!

Modernissa yhteiskunnassa on mielestani vain muutamia parannuksia siihen vanhaan hyvaan aikaan. MUTTA. Yksi niista on Viber. Kiitos. Internetin valityksella toimiva palvelu on, toisin kuin skype, ilmainen ja voit puhua ja tekstailla maailman toiselle laidalle nettisi hinnalla. AH! Vaikka tykkaankin uudesta kotimaastani (melkein joka paiva) taytyy sanoa, etta on ollut hieman orpo olo kun ei ole paassyt perinteiseen tapaan juoruamaan ilman, etta tuskailee paljon koko lysti maksaa. Ja yleensa sille toiselle osapuolelle.. ainut harmi viberin kanssa on se, etta molemmilla osapuolilla pitaa kyseinen sovellus olla asennettuna ja siihen tarvitsee alypuhelimen. Ja kylla, pitaa myontaa, etta puhelun laatu riippuu myos paljon oman ja vastaanottajan netin laadusta, mutta se on ILMAINEN :P.

Ja sitten loppukevennys.. Vaikka tuo irlantilainen tv nyt ei suomalaiseen verrattuna paremmuudellaan suuresti juhli, loytyy sielta naita helmiakin. Ja kun katsotte naita, miettikaa allekirjoittanut kikattamaan viereen.. ;)

Sita ollaan niin pariskuntaa, niin pariskuntaa..

Hei! Olen Hanna ja (huoh..) kuntoilen poikaystavani kanssa.

Pitaisiko seuraavaksi ostaa samanlaiset tuulipuvut?

Pitkallisten neuvottelujen jalkeen annoin periksi ja myonnyin ajatukselle. Paadyimme kavelyn ja pyorailyn yhdistelmaan, mika varmasti oli Barrylle pettymys. Omassa haavemaailmassaan tiedan hanen luulleen, etta kun vain tarpeeksi kauan vaantaa katta, saisi irlantilainen minut juoksemaan. Niin..hmm.. irlantilaisen maratoonarin ja peruslaiskan suomalaisen yhdistelma ei ehka ole se aivan paras parisuhteen kannalta. Mutta totuuden nimissa pitaa myontaa, etta kivaahan se on. Kuntoilu siis. Tasta lahtien pitaa vain muistaa olla koko ajan metri Barryn takana, koska totesin jo ensilenkilla kavereiden varoitukset todeksi ( oh jeesus christ woman, don't run with him!). James varoitteli maratoonarin hulluudesta, johon kuuluu vauhdin kiihdyttaminen, kun kilpakumppani tulee liian lahelle. On kuulemma parempi kulkea hieman taaempana sivulla kuin Barryn vieressa saavuttaakseen mahdollisimman tasaisen vauhdin.

Ja kohta naemme kestaako parisuhde kuntoilun tuomat sivuvaikutukset... ;)

Hautajaisissa

Poikaystavani ystavan isa kuoli viime maanantaina ja tavan mukaisesti hautajaiset olivat muutama paiva kuoleman jalkeen. Keskiviikkona laheiset ja ystavat kokoontuivat saattamaan vainajan kirkolle ja hautajaismessu pidettiin torstaina. Suomessahan hautajaisissa nahdaan vain vainajan laheisia ja tuttuja, mutta irlannissa vainajaa ei tarvitse edes tuntea jos tunnet vainajan perheeseen kuuluvan. Toinen seikka joka eroaa suomalaisista hautajaisista on se tunnelma, joka hautajaisissa oli. Ihmiset vitsailivat avoimesti ja jopa itse pappi heitti huulta vainajan alzhaimerista. Messu kesti noin tunnin ja eroaa monelta osin suomalaisesta serkustaan. Emme veisanneet virsia vaan musiikista vastasi nainen kitaran kanssa. Pappi puhui hyvin yksityiskohtaisesti vainajasta ja sukulaiset ottivat paljon osaa seremoniaan lukemalla kappaleita raamatusta. Muutamia perheelle tulleita kortteja luettiin jo messun aika eika sen jalkeen, kuten meilla on tapana. Messun aikana jaettiin myos ehtoollisleipaa ja messun lopuksi soitettiin kelloja, jotka ilmeisesti saattavat vainajan taivaaseen (?). Kellot toivat mieleeni ennemminkin tiibetilaiset munkit, kuin katolilaiset kirkonmenot. Suurin ero kuitenkin on se, ettei irlantilaisessa perinteessa tunneta suruliputusta. Poikaystavani mielesta se, etta me odotamme jopa viikkoja ennenkuin hautaamme vainajan on hapeallista ja vain pitkittaa suruaikaa. Pitaa myontaa, etta oikeassahan tuo taitaa olla.

Hautausmaa ei sijainnut kirkon vieressa, joten ajoimme muutaman kilometrin paahan vainajan jaljessa. Nauroimme irlannin saalle, joka meita ei tuulisella hautausmaalla suosinut. Mina tapani mukaan olin varautunut hanskoilla, mutta yllattavaa kylla, harva oli. Muutenkin irlantilainen hautajaispukeutuminen  eroaa suomalaisesta arkipaivaisyydellaan. Tasta olin todella yllattynyt, silla yleensa suomalainen pukeutuu huomattavasti arkisemmin kuin irlantilainen. Kysyin Barrylta miten pukeutua ja sain tyrmistyneen katseen ja "mahdollisimman varikkaasti" -vastauksen. Suurin osa kansasta oli farkuissa ja neulepaidassa tms. Jopa vainajan suku oli suomalaisen nakokulmasta alipukeutunut. Kuten Barry sanoi, puvut ja musta ovat vaistyvaa muotia hautajaisissa, mutta kylla niitakin muutamia nakyi ja useimmin niin oli pukeutunut vanhempi henkilo.

Suomalainen on tottunut toimittamaan hautajaisiin kukkia ja adressin, mutta irlantilaiselle on tarkeampaa, etta paaset paikanpaalle. Kukat toimittaa vainajan suku, eivat muut. Hautaamisen jalkeen siirryimme vainajan paikallispubiin teelle ja kahville ja tarjolla oli myos pienta suolaista. Muutaman tunnin ajan tunnelma oli kuin suomalaisissa monttubileissa, mutta vanhemman suvun lahdettya se vaihtui kevyempaan. Vitsihan kuuluu: Mita eroa on irlantilaisilla hailla ja hautajaisilla? Hautajaisissa on yksi joka ei ole kannissa...

Kaupoilla..herkutellen..

Pieni kotimme tarvitsee paljon, mutta tilaa kaikelle haluamalleni ei ole, joten yritan hillita ostointoa... yksi on varmaa, etta hylly- ja kaappitilaa asunto huutaisi huomattavasti enemman! Ei ole mitaan jarkea, etta kahdella aikuisella ihmisella on 1 vaatekaappi, johon tunkea kaiken. Ikeaa yritan valttaa huonekalu- jne ostosten tiimoilta viimeiseen asti!! Mutta se mika minua harmittaa irlannissa, on tavaran laatu. Ja hintahan ei maarittele tuotteen laatua vaan hinta maaraytyy kaupan statuksen perusteella. Tuo kertakayttolaatu on hyvin yleista taalla ja joudut aika tarkasti katsomaan ostoksiasi. Mutta mista sitten ostaa tuote? Noh siina paasemme vaikeaan aiheiseen ja joudun toteamaan, etta minun maullani vastaus taitaa olla kyllakin antiikkikauppa. Onnekseni asuinalueeni lahella on kuulemma muutama aika hieno antiikkikauppa jonne menna kuolaamaan (tai pettymaan, aika nayttaa..). Mutta sita ennen..

Pitihan tarkeinta metsastaa jo ;) Ja kylla, loysin ruisjauhoja tasta kaupungista :) viela kun paasisin itse kauppaan. http://www.dublinfood.coop/html/organic_food.html
Ruisnakkileipaa loysin aivan perusruokakaupasta, joka oli positiivinen yllatys, mutta ei valitettavasti suomalaisia paihita.. ja katsokaas seuraava linkki!


http://www.fallonandbyrne.com/section/103



Loysin tuon ihanuuden ruisjauhoja etsiessani.
Poikaystavan mukaan valitettavasti vain hieman hinnakkaampi kauppa, mutta en valita jos saan parempaa laatua rahallani.

Olen myos lauantaiden ratoksi loytanyt toisen torin, joka loytyy keskelta tempel baria. Jos kaipaa hyvaa kahvia ja/ tai ei jaksa tehda aamupalaa, suuntaa sinne. Se ei ole kovin iso toritapahtuma, mutta jo ensi kerran loysin uusia suosikkeja, joita hakea kun haluaa herkutella. Jaakaapissa odottaa viela viimeiset valkosipulioliivit....

kun tarvitset viltin ja katsottavaa..mika avuksi?

Kun irlannin systeemi potkii paahan, olet saanut ystavilla kiertaneen flunssan tai molemmat vaivaavat mika avuksi. Noh vastaus on tottakai Ryan Gosling. AH!

Kun tarvitset viltin seuraksi muutakin kuin teekupin, mika avuksi? Noh Ryan tietenkin ;)

Valikoima on suuri ja jokainen voi valita makunsa mukaan. Minulla jokaiseen mahdolliseen mielentilaan takuuvarma pelastaja girlie-tyyliin on crazy, stupid, love :) Ja varsinaisesti viela tarkennettuna Dirty dancing -kohtaus :) TOIMII!! :) Kato ite ja totee!!