Sattuu!!..ja tapahtuu

Olen ollut huomattavan onnekas, koska täällä lännen venäjällä ei ole vielä ensiapua tarvinnut käyttää. No nyt tarvitsi. Ja vielä oikeasti, jos olisin ollut fiksu, olisin kontannut myös tokalla kierroksella sinne. Minua siis sattui kahdesti kolmen päivän sisällä. Ja toinen kerta oli kuulemma niin miljoonan euron osuma, että kipitin perjantaina ostamaan lottoa.

Lauantaina olin ulkona ja muutaman hedelmämehun jälkeen ystävämme halusivat jatkaa väärään suuntaan, joten jäimme punatukan kanssa kahdestaan. Vielä yhden hedelmämehun jälkeen päätimme lähteä kotiin. Astuessamme ulos kerhotilasta joku joko hyppäsi selkääni tai minua tönäistiin ja makasin maassa verta päästä vuotaen. Olen kuullut kaikenlaista paikallisesta ensiavusta ja tarinat tulivat hyvin selkeästi todettua oikeiksi. 6-7 tunnin jälkeen pääsin näkemään lääkärin ja tällä välin en saanut edes jääpussia, jolla laskea turvotusta.

Tarinan toinen osa alkoi 3 päivää myöhemmin lähtiessäni töihin. Olin ylittämässä tietä, kun ohi ajaneen auton renkaasta (tai maasta) lähti litteä kivi tykinkuulana laskeutuen pohkeeseeni. Hyvin tapaiseni onnettomuus (!) ja jos kävisin lääkärissä, voisin hakea valtiolta korvauksia sattuneesta. Tällä hetkellä minulla ei ole tarvittavia todisteita, muttei myöskään kiinnostusta hakeutua paikalliselle lääkärille. Nyt yritän juuri muistella miten kävellä, koska en sitä normaalisti ole harrastanut sitten sattuneen. .

Kuvia

Kuka on ehtinyt kirota kirjoittajan laiskuutta kuvien lisäilyyn? Kuka haluaa kuvia?

Olkoot hyvät, laatua en takaa :-P

Life is a rollercoaster..vai miten se meni?

Elämän rappuset, sinne vaan kiipeämään. Ei saa pelätä kompastumista!

Ei kiinnosta pärjätä

Tänä vuonna olen päättänyt panostaa hyvään oloon ja uuden kokemiseen. Olen nyt lunastanut jo lupaustani hieman hankkimalla oikeasti ehkä elämäni parhaan työn. Kesäkuussa näen lontoon ensimmäistä kertaa. (!) Minulla on aivan mahtavat taustajoukot kummallakin rajalla ja elämänkumppania parempaa saa etsiä. Kouluttajani näyttää Justin Timberlakelta (druuuul!). Kevät on täällä ja koristekirsikka kukkii naapurissa. Valo, sinä ihanainen, näyttäydyt taas ja annat toivoa.

Lueskelin suosikkibloggeriani ja huomasin yhtyväni moneen lukemaani. Hän puhui paljon siitä, kuinka aiemmin elämä oli ihan ok ja sillä silleen kivasti pärjäsi ja "Nyt ei kiinnosta pärjätä, nyt kiinnostaa elää." -lause on ollut pieni motto täälläkin päässä. Tämä kulminoitui viimeistään uudessa työpaikassani, jossa tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni omaavani oikeasti vahvaa halua tehdä uraa. Jotakin, josta olla ylpeä ja jonne on kivaa mennä eikä vain hakea palkkapussia.

Pakko sanoa, että en kadu yhtään Dubliniin muuttoani, vaikka se onkin vaatinut paljon energiaa ja kyyneleitä. Uran kannalta täällä on helpompi löytää mielenkiintoisia töitä pelkästään omaamalla suomenkielen. Monesti on kuitenkin tehnyt mieli pakata laukut ja ostaa lippu kentälle päästessään. Suuren osan ajasta en tiedä miten suhtautua asioihin. (ei mitään uutta) Vieläkin kirpaisee se, ettei iltasella voi kääntää autoa Jokelan, Vantaan tai Tuusulan perukoille iltakahville. Toivoa sopii, että kahvittajani eivät pahastu vierailujen harventumista muutamiin vuodessa, varsinkin, kun en oikein osaa luvata laadun paranevan määrän laskiessa..

Nyt valoa lisää tieto muutaman viikon päästä tulevista vieraista.