Tänä vuonna olen päättänyt panostaa hyvään oloon ja uuden kokemiseen. Olen nyt lunastanut jo lupaustani hieman hankkimalla oikeasti ehkä elämäni parhaan työn. Kesäkuussa näen lontoon ensimmäistä kertaa. (!) Minulla on aivan mahtavat taustajoukot kummallakin rajalla ja elämänkumppania parempaa saa etsiä. Kouluttajani näyttää Justin Timberlakelta (druuuul!). Kevät on täällä ja koristekirsikka kukkii naapurissa. Valo, sinä ihanainen, näyttäydyt taas ja annat toivoa.
Lueskelin suosikkibloggeriani ja huomasin yhtyväni moneen lukemaani. Hän puhui paljon siitä, kuinka aiemmin elämä oli ihan ok ja sillä silleen kivasti pärjäsi ja "Nyt ei kiinnosta pärjätä, nyt kiinnostaa elää." -lause on ollut pieni motto täälläkin päässä. Tämä kulminoitui viimeistään uudessa työpaikassani, jossa tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni omaavani oikeasti vahvaa halua tehdä uraa. Jotakin, josta olla ylpeä ja jonne on kivaa mennä eikä vain hakea palkkapussia.
Pakko sanoa, että en kadu yhtään Dubliniin muuttoani, vaikka se onkin vaatinut paljon energiaa ja kyyneleitä. Uran kannalta täällä on helpompi löytää mielenkiintoisia töitä pelkästään omaamalla suomenkielen. Monesti on kuitenkin tehnyt mieli pakata laukut ja ostaa lippu kentälle päästessään. Suuren osan ajasta en tiedä miten suhtautua asioihin. (ei mitään uutta) Vieläkin kirpaisee se, ettei iltasella voi kääntää autoa Jokelan, Vantaan tai Tuusulan perukoille iltakahville. Toivoa sopii, että kahvittajani eivät pahastu vierailujen harventumista muutamiin vuodessa, varsinkin, kun en oikein osaa luvata laadun paranevan määrän laskiessa..
Nyt valoa lisää tieto muutaman viikon päästä tulevista vieraista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti