Talvi on nyt ovella ja kirpeistä aamuista huomaa, kuinka se on jo saattanut saapua. Huomaan taas valon vähenemisen vaikutukset energiatasoissa ja kuinka dojolle matkustaminen on vaikeampaa. Työ ei kiinnosta niin paljoa kuin tyyny aamulla (mikä nyt ei aivan hirveästi muutu kesälläkään) ja kotiin pääseminen on vain harvoin ihana hetki, koska pimeys on jo alkanut laskeutua. Olen vaipunut horrokseen.
Huomaan aikataulutuksen tärkeyden, koska yritän laistaa aivan kaikesta. Tuijotan ikkunasta ulos ja haaveilen, kun töitä pitäisi tehdä, toivon, etten ehtisi ajoissa kotiin vaatteiden vaihtoon ennen treenejä. Mietin tulevia lomia ja toivon lottovoittoa. Syön liikaa karkkia.
Kyllä, nämä merkit ovat joka vuosi ilmassa.. Saamarin marraskuu lähenee!! Onneksi tänä vuonna pystyn kanavoimaan turhautumista nyrkkeilysäkkiin ja se antaa myös sen edun, että suklaan syönti ei näy aivan niin nopeasti. Kohta kävelen kaapille ja vasten tahtoisesti taas lipitän echina forcea. Saamarin flunssakausi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti