Oli päivä, joka olisi voinut lopettaa kaikki päivät. Oli kaunis aurinkoinen sunnuntai, joka edelsi Halloweenia. Ystäväni juoksi maratonin ja omalla parhaalla ajallaan. Oli aika juhlan. Tullessani kotiin jäin auton alle.
Päivä oli juuri vaihtunut kuolleiden päiväksi. Ei vielä! ääni sanoi, ei vielä. Tapahtumaketju olisi voinut päättyä aivan eri tavalla, jos kuljettaja olisi reagoinut hitaammin tai ajoneuvo olisi ollut eri. Jos en tapahtuma hetkellä olisi kävellyt autosta pois päin. Tai jos.
Kävelin tilanteesta ruhjottuna, mutta todella pienin vaurioin. Ei vielä, ei vielä ääni sanoi. Vielä on nähtävää, vielä en tarpeeksi montaa kertaa ole sanonut rakkaimmilleni, kuinka paljon heitä rakastan. Isä ja äiti, olette rakkaita. Turhaan huolehditte, vielä on kahdeksan elämää jäljellä. Vielä on monta kirosanaa sanomatta, asioita opittavana ja tylsä työura edessä. Ja tästä lähtien katson kahdesti ennen kuin ylitän tien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti