Maailma, tuo käsittämätön paikka. Sinä yllätät pessimistin kyllä mennen tullen. Tai siis pessimisti osasi odottaa, että maailma on julma paikka, mutta se, miten kanssaihmistä tällä hetkellä kohdellaan pistää vain vihaksi. Suomalaisten ministerien typeryys ja ylimielisyys, Amerikkalaisten uusi Hitler, joka pääsee kohta leikkimään ydinaseilla Kiinaa vastaan ja kodittomien määrä Irlannin kaduilla vain lisääntyy. Ja talvi on pitkä ja kylmä, yhtä kuin sydämeni maailmaa katsoessa. Eikö suurin osa meistä kuitenkin halua naapuriaan, ystäviään ja perhettään katsellessa vain parasta heille? (jopa niinä päivinä, kuin Pera oli taas parkkeerannut sinun puolelle tonttia). Pistää vain miettimään, mitä sinä näet katsellessasi hädänalaisten ihmisten kuvia? Ajatteletko, että jokainen viisi vuotias on valmis ampumaan sinut, jos nyt ei pelkästään leivänkannikan takia, kun on niin nälkä.Vai oletko empatiaa tunteva, hengittävä olento, joka tuntee piston sydämessään, koska tietää, että todella nopeasti itse voi olla samassa tilanteessa, jos me kaikki käännämme selkämme. Kun maailmasta loppuvat henkilöt, jotka taistelevat puolestasi, onko enää mitään väliä, mitä sinulle tapahtuu?
Lähden kaivamaan bunkkeria, tuu mukaan. Tai ehkä otan nokoset, en ole vielä päättänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti