halloween

Nyt on taas se aika vuodesta, kun ihmiset täällä ovat aivan täpinöissään ja Hanna pyörittää silmiään ja ihmettelee mistä kaikki hypetys juontuu. On aika halloweenin. Tai no oikeastaan sitä oikeasti juhlistetaan vasta torstaina, mutta suurimmat fanit ovat lätkäisseet jo pelottelurekvisiittaa paikoilleen pari viikkoa sitten. Kai tätä voi verrata jouluhulluihin, joilla pukki on paikoillaan jo marraskuussa. No en kyllä sitäkään kaveria ymmärrä.. Eikö siitä juhlasta lähde osa hohtoa, kun juhlistamisen aloittaa kevyesti 6 viikkoa etukäteen?

Halloweenhan on (Siis aivan törkysen) ISO JUTTU täällä. Naapurin herttaisella papalla saattaa yht'äkkiä olla päätön ruumis arkussa takapihallaan tai Marjatalla mörkö eteisessä. Lapsiperheillä, kuten ystäväpariskunnallamme, on koko lähiökadun naapureiden kinkerit pomppulinnoineen ja palkattuine apuineen. No okei, ehkä pitää myöntää että harkitsen niiden bileiden kuokkimista ihan sillä, että omenan noukkiminen pelkillä hampaillaan on vaan itselle soveltuvaa päätöntä puuhaa ja kuulostaa hauskalta.

Mutta niitä versioita en ymmärrä, että töihin mennään asuun pukeuduttuna ja jee ku on siistii, joka vuosi..ja ennen halloweenia samat papaatit ja noitapillit paukkaa kaduilla, kun Suomessa ennen uutta vuotta. Niin ja tiesittekö, että ilotulitteiden myyminen uutena vuotena on Irlannissa kielletty?

Mutta maassa maan tavalla ja nyt, kun päästiin vauhtiin, testataan se irlantilainen jouluperinne kalkkunoineen päivineen..

vuokralle halutaan

No niin nyt se on virallista että vuosi on vierähtänyt! Vuoteen on mahtunut kaikkea mahtavaa ja aika paljon hampaiden kiristystäkin. Eli ainakin voi sanoa elämää eletyn. Ja onhan tuo punapää vieläkin aivan ihana, ja minun. <3

Vuoteen mahtui aivan viime metreillä vuokraemännän ilmoitus ettei vuokrasopimusta uusita. Tämä vielä aivan muutaman viikon varoitusajalla, joten otsasuoni sykkien aloitimme metsästyksen. Aikanaan tuntui siltä, ettei mitään kunnollista tulla löytämään, mutta kärsivällisyys palkittiin ja oman tuntuinen koti löytyi! Nyt tuntuu että tilaa on aivan liikaa, mutta katsotaan hetken päästä, kun tilaan ja komeroihin tottuu.. Laitan myöhemmin vielä tietopakettia miten etsiä kotia vihreällä saarella.

teksti, joka melkein jäi kirjoittamatta..

Tämä siksi, että olen sen nyt kahteen kertaan kirjoittanut uusiksi ja aina se tuhoutuu. Mietin eräs päivä aamiaispöydässä, että saattaisi olla mielenkiintoista siellä Suomessa verrata meidän hintoja. Jos nyt ei muuten niin sitten vaikka iloitakseen puolestani. Tässä sitä tulee.

Rasia pensasmustikoita 1,89e Lidl

Bensaa litra 1,698e emo
Diesel litra 1,498e em

Paketti ryvitan ruisnäkkileipää 1,23e dunnes store

Purkki maitoa 1,09e Lidl
Tai luomuna sama 1,59e tesco

Hajusteeton pyykinpesuaine 6,59e tesco
Tai tescon oma versio hajusteeton 2,08e

Six pack luomu kananmunia 1,89e
Six pack riistokanan munia (tarjous) 1e spar

Autovakuutus Alk 203e nononse.ie (mainostettu)

Kotivakuutus samalta firmalta 239e

Taksimatka 30km lentokentälle 35e

Noh miltä kuulostaa?

Musiikkia

Mielestäni on aina hienoa, jos cover versioon saa tuotua ripauksen omaa tai jos jopa käy niin onnekkaasti, että se on parempi kuin alkuperäinen. Wake me up on mielestäni hieno biisi, mutta tämä versio on omalla tavallaan parempi. Se on kuin hentoinen sisko isoveljen huomassa.

Bussilakko

Dublin bus:in neuvottelut kariutuivat viime viikonloppuna. Bussilakko alkoi viime sunnuntaina ja sain huomata, kuinka paljon se voi vaikuttaa kaupungin elämään. Vaikka käytössä oli vielä muut bussiyhtiöt ja luas, kaupungin ratikkalinja, oli matkustaminen yllättävän vaikeaa. Maanantai oli onneksi yleinen vapaapäivä, joten suurimmat vaikutukset huomattiin vasta lakon kolmantena päivänä, tiistaina. Omalta osalta työmatkan pelastus oli työkaveri, joka kuljetti minua. En olisi uskonut kaupungin olevan yhden bussiyhtiön armoilla aivan näin paljoa. Juurikin siksi oli tärkeää saada neuvottelut käyntiin mahdollisimman nopeasti. Onneksi osapuolet pääsivätkin yhteisymmärrykseen, ettei pidempiaikainen lakko palvele osapuolia ja myöhään tiistai-iltana saimme ilouutisen, että linjat palvelevat neuvotteluista huolimatta normaalisti keskiviikosta alkaen. Lakolla oli myös pidempiaikainen, positiivinen vaikutus, koska pääsimme työkaverin kanssa yhteisymmärrykseen, että yhteinen työmatka on molemmille hyväksi. Joten pääsenkin nykyään työmatkat yhteiskyydillä. Näin sitä saadaan lisää vapaa-aikaa!

Tulkaa Dubliniin - Powerscourt

Eraana tylsana sunnuntaina lahdimme kuljeskelemaan pitkin Dublinia ja Barry tokaisi yhtakkia, ettei ole nayttanyt minulle viela Powerscourtin keskusta. Kannatti menna katsomaan! Jo rakennus on aivan mahtava ja vieresta loytyy yksi suosikkikahviloitani, Taste. Powerscourtin kuvia loydat klikkaamalla linkkia, joka vie Powerscourtin omille sivuille.

Powerscourtin ylakerrasta loytyy myos nukkesairaala, jolla on pieni oma myymala. Valikoimista loytyy ostettavia nukkekoteja ja niiden sisusteita aivan ihanine kuparipatoineen ja asukkeineen. Vierailija paasee myos tarkastelemaan eri vuosikymmenien suosikkinukkeja ja ihastuin nayttelyssa olleisiin vanhoihin juniin.Seurani naytti jossakin vaiheessa hieman tylsistyneelta, kun ihastelin jokaista pienta yksityiskohtaa ja nappailin kuvia..luulisi tuon jo tottuneen ;)

Takaisin sorvin ääressä eli loma loppui

Pitää tunnustaa, että suuren suuri vihlonta rinnassa lähdin takaisin Dubliniin, loma oli niin onnistunut. Tykkään niin paljon uudesta kotikaupungistani, mutta kun täällä ei ole vanhoja ystäviä ja  perhettä..sniif! Tunnen, kuin eläisin kahdessa paikassa saman aikaisesti. Mutta sitten, kun miettii myös kolikon toista puolta ja varsinkin sitä, kuinka ihanan kumppanin olen saanut, pakostikin joutuu tuhahtamaan omille höpötyksille. Ja olen saanut täällä myös ihania kavereita ja jo olemassa ollut tukiverkosto yllättää aina ihanuudellaan. Joskus myös mietin olenko koskaan onnellinen siitä, mitä minulla on vai onko vain pakosti tyytymätön siihen minkä on rakentanut itselleen. Otetaanpa esimerkkinä se, että nyt jopa tykkään juosta, asia johon en koskaan uskonut pystyväni. Miksi en siis vaan voisi olla pirun ylpeä siitä, että olen alkuperäisestikin lähtenyt juoksemaan. Suuri kiitos tästä kuuluu tuolle elämäni punapäälle, joka tarpeeksi monta kertaa jaksoi kysyä lähtisinkö kokeilemaan sitä. Ja lopulta voitti. Ja muutenkin hei, kesällä edes Hanna ei saa valittaa! Jätetään se taas syksyn etuoikeuksiin.