Neiti kevät on tullut kaupunkiin

Kävelen auringonpaisteessa kotiin yksi ajatus päässä: Rakastan tätä kaupunkia. Sen kompaktia kokoa ja sosiaalisuutta. Rakastan kuinka se saa ujoimmankin ravun kuorestaan ulos ja kuinka tuulessakin kuuluu musiikki. Huomaan itsessäni rohkeutta, jota minulla ei olisi ilman Barrya tai tätä ihmeellistä kaupunkia. Kaupunkia, joka saa kaikki nauramaan. Rakastan sen nuhjuisiakin seiniä, värikkäitä ovia ja historiaa, joka huokuu joka kadunkulmassa. Se ei teeskentele tai yritä olla kokoaan isompi vaan on ylpeästi pieni ja iloinen. Kävelen Liffeyn vartta ja vaikka olenkin viettänyt nyt jonkin aikaa Irlannissa, minua kiehtoo ja hämmentää vieläkin se että kevät oikeasti alkaa helmikuussa! Aamut ovat jo valoisammat ja pimeys laskeutuu kaupungin ylle vasta noin kuuden aikaan. Dublin ei huolehdi pienistä tai äksyile vaan ottaa hennosti syliin ja silittää päätä, kun sitä tarvitset. Ainoastaan muutaman kuukauden vuodesta se läksyttää asukkaitaan kylmällä viimalla ja muistuttaa miten asiat olisivat ilman sen armoa. Kohta ensimmäiset nuput aukeavat ja harmaus voi väistyä.

2014..

Yritän yleensä olla mahdollisimman väljä Uuden vuoden lupauksissani, jos sellaisia teen. Eli ei -10kg ja pyykkilautavatsa -tyyppisiä lupauksia vaan enemmän saavutettavissa olevaa sisältöä, mutta ei nyt kuitenkaan +10kg ja kaljamaha extremeäkään. Viime vuonna lupasin nauttia ja aika pitkälti niinhän se meni. No oli menossa mukana muutama pomppukin, mutta tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Ei se viime vuosi nyt ihan turhaa ollu! Näin jälkikäteen vuonna 2014 Pikku-Hanna oppi myös asioita ja niiden innoittamana vetäisin vasurilla vähän suuremman hauen nyt vuodelle 2015. Yritän löytää sen jutun/alan/ammatin, jossa olisi kivaa olla isona. Niin revitään siitä nyt sitten ja tarkastellaan tuloksia vuonna 2016 uudestaan.. Ohessa (osa) viime vuonna oppimiani asioita

Suihkumme hanassa on 3 eri suutin vaihtoehtoa, joten se laiska roiskuttelu jota olen harrastanut tähän asti voidaan myös korvata paineella tulevalla vedellä. Oh lord, it's a miracle! 

Ruisjuuri voidaan myös kuivattaa ja kuivunut juuri säilyy jopa 10 vuotta. Hmm good to know!

Sähköllä lämmitettävä huopa on jotakin maailman siisteintä Irlannin kylmänä sadepäivänä. 

Kuinka oikeasti tikusta tehdä asiaa ja pieni työtehtävä muuntuu hienoiksi sanoiksi, kun niitä hieman taivuttaa CV:hen itsensä promoamiseksi. Sell yourself girl!

Tykkään itsetehdystä maksalaatikosta, mutta vieläkin vihaan rusinoita

Partavaahdolla saa kylpyhuoneen peilistä höyryvapaan ja valkoviinietikalla pystyy lotraamaan juurikin kaikessa siivouksessa. Kätevä emäntä

Itsetutkiskelu on parempi aloittaa välittömästi, koska nyt on melkeinpä tasan vuosi aikaa ennen sopimuksen loppumista eli A) aika hakea ylennystä nykyisessä työpaikassa, mutta miltä osastolta? B) edes jotakin jämiä punaisesta langasta olisi kiva löytää, että osaa rajata hakuaan yrityksen ulkopuolisia cv:tä varten..pretty please!

Miellekartta huudettu!

Kun maassa on hanki ja järki jäässä

Joulu Suomessa oli juuri sitä mitä tarvitsinkin! Kavereita, perhettä, hyvää ruokaa, viihdykettä, kylmät varpaat ja valkoinen maa. Niin ja lumihangessa pyöräilyä. Joskus vain pitää mennä perse edellä puuhun ja polkea vaikka kävellen pääsisi nopeammin! 

Yksi asia, jonka totesin useaan otteeseen Suomessa ollessani, oli ymmärrykseni Suomea kohtaan on todella kadonnut. Ei siis, silmät liikkuu ja korvat kuulee, mutta jotain siinä välissä tapahtuu ja taas kuultu muuntuu aivolohkossa vääräksi. Siis tiedätkö sen tunteen, kun pitäisi sanoa, että käänny oikealle niin suu selittää vasemmasta? Juurikin sama kävi AIVAN KAIKESSA allekirjoittaneelle. A: Oot nyt Suomessa? H: Juu ei, kyllä mä vielä Irlannissa asun. A: Niin mutta olet siis Suomessa käymässä. H: AA niin juu joo öö.. Tässä vaiheessa yritän näyttää siltä ettei mitenkään haittaa se, että keskustelukumppani A luulee mulla olevan jonkin asteinen aivovamma,koska kyseinen on jo käynyt ja tulee siis tapahtumaan vielä uudestaan keskustelun edetessä.  Tämähän nyt vahvasti pistää miettimään mitä hittoa siellä aivolohkossa oikeasti tapahtuu?? Onko se surkastunut rusinaksi vai onko tilalla hyytelöä, joka melkein onnistuu mutta sitten ei jaksakaan viedä loppuun annettua urakkaa? 

Voitto!!!!

Tänään tunnen ylpeyttä maatani ja sen kansanedustajia kohtaan. Tasa-arvo voitti paheksunnan ja rakkaus löylytti vihaajia. Tänään on kiva olla Suomalainen. 

Se, mistä huomaan Irlannin muuttaneen minua on kansalaisaktivismi. Kuuntelen perusteluja asioista, jotka olisin aiemmin ohittanut. Minä lähden mielenosoitukseen, jonka olisin aiemmin hylännyt. Tänäänkin, jos olisin ollut Suomessa, olisin halunnut olla kansalaistorilla. Tärkeistä asioista tulee puhua ja niistä tulee pitää mekkalaa! Toivonkin, että tasa-arvon ja oikeuksien parantaminen ei jää tähän vaan samalla tiellä jatketaan. Keskustellaan niistäkin asioista, jotka ovat vaikeita ja saattavat ovat paheksuttavia. Muutos, kunnollinen sellainen, ei tule kiireellä vaan siihen totutellaan hiljalleen. Pienet asiat keräävät virran, jota seurata. 

Luottamukseni terveeseen järkeen ja hyvyyteen on palautunut. En olekaan enää persujen maasta, jossa Kristillisillä arvoilla keulijat ovat voittajia. Ehkä meillä on toivoa yhteiskunnasta, jossa Mummo autetaan lumesta ylös, ihmistä ei arvostella seksuaalisen suuntauksensa perusteella ja koulutus, terveydenhuolto (myös mielenterveyteen ja vanhustenhuoltoon liittyvät palvelut) ja yksilön tavoitteet ovat yhtälailla saavutettavissa tulotasosta huolimatta. 

Harmaus on saapunut

Marraskuu ei kauneudellaan pröystäile, aurinkoisuudellaan ihastuta tai lempeydellään kutsu luokseen. Marraskuu on vain ankea harmaus ja pimenevät illat. Se on laiskuus ja uneliaisuus. Mutta siihen saa hieman iloa kynttilämeristä ja loputtomista tv-maratooneista viltin alla. Siihen auttavat myös maraton puhelut ystävien kanssa ja odottamattomat glögilasit. Mutta siltikin marraskuu on suru, tylsyys ja harmaus. Se on viestintuoja, jota et halunnut; Kylmäkausi on nyt alkanut.

Halloween

Se aika vuodesta on taas ohi. All hallows' eve on taas juhlittu. Onneksi. Halloween on aika tarkkaan sekoitus suomalaista uutta vuotta, juhannusta ja pääsiäistä. Raketit paukkuvat jo viikkoa ennen ja itse 31.10 päivä on täynnä pauketta ja kokkoja. No niitä taloja kiertäviä ja karkkia kerääviä muksuja unohtamatta luonnollisesti. Se on päivä, jolloin näkee aivan liikaa seksikkäitä hoitajia, prinsessoja ja pyjamabanaaneja. Se on itselleni myös parhaiten vietetty vanhoja kauhuelokuvia katsellen kaukana muusta kansasta.

Alkuperäisestihän kyse on ollut sadonkorjuun lopusta ja kelttien talven alkamisen päivästä, samhaista. Tällöin yliluonnollisen maailman ja omamme väliset rajat katosivat luonnon kuihtuessa ympäriltä ja tämä oli omiaan hengille, jotka yrittivät houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Kokon loimu antoi suojaa henkien hyökkäyksiltä asumuksille, mutta harva nykyasukki tuotakaan lisätietoa koulusta enää muistaa.

Tämä vuosi oli siinä mielessä erilainen, että kerrankin pukeuduin töihin ja jopa nautin siitä. Tiimimme oli lumikki ja sata kääpiötä ja aika hauskan näköinen poppoohan meistä saatiin. Lumikin virkaa hoiti tiimimme jättiläinen Viktor paksussa, resuisessa parrassaan. Pöydät koristeltiin omenoin ja meillä oli jopa peili, josta pääsi tarkistamaan onko valtakunnan kaunein. Ilmeisesti aivan kaikille ei ollut aivan auennut kääpiön tarkoittavan muuta kuin joulupukin apuria, mutta eiköhän se idea nyt kuitenkin tullut selväksi.

Dublinin lamput

Ne on vaan niiiiin hienoja! Ohessa kaksi eri tyyliä ja toteamus, että kyllä sitä asutaan aika siisteillä mestoilla