Kerro, kerro kuvastin mitä teenkään isona?

Otin "pienen" tavoitteen tälle vuodelle; löytää se jokin mitä tehdä isona. Ei call centereitä, kielityötä ja liibalaaban puhumista. Tunnetustikin olen parempi sanomaan mitä EN halua, kuin kertoa mikä olisi oikeasti se oma juttu.

Olen nyt poistanut listalta seuraavat ammatit:
Myyntityöt  (esim matkat, autot, softat)
Sairaanhoitaja
Johdon Assistentti (sihteeri) (paitsi jos Ryan Goslin tai Stephen Hawkins paikkaa tarjoaa)
Hammasteknikko (haluan pitää sormeni)
Kirurgi
Rakennustyöt (haluan pitää sormeni)
Einstein
Matemaatikko
Kokki, keittäjä tms.(haluan pitää sormenpääni)
Röntgenhoitaja
Lastenhoitaja
..No okei, kaikki mikä loppuu hoitaja(an) tai liittyy ihmiskudoksiin
Opettaja
Astronautti
Biologi
Kouluttaja
Eläinlääkäri
Neiti Etsivä
Metalliala
Paperiala
Somistaja
Arkkitehti
Laborantti
Elintarviketeknikko
Sisustussuunnittelija
Teologi


Alat, jotka kiinnostavat, mutta en tiedä riittääkö kantti etenemään lisäopintoihin..

Tietotekniikka
Elokuva-ala (kuvaus)
Finanssiala
Kirjanpitäjä jne
Lakiala (ei kuitenkaan lakimies)
Lääkeala

Jos vaan millään pystyisin, niin olisin jotakin seuraavista:
Valokuvaaja
Miljonääri
Avustustyöntekijä
Kahvinkeittäjä (miljonääri-kahvinkeittäjä?)
Stephen Hawkinsin tai Lorelai Gilmoren assistentti (kahvinkeittäjä)

Mitä enemmän ajattelen tulevaisuutta, sitä enemmän mietin mikä ala olisi tarpeeksi monipuolinen pitämään mielenkiintoni yllä ja jolla saisi elantonsa. Tarvitsen jotakin, minkä toimenkuvassa olisi päivittäisiä muutoksia edes jonkin verran. Toisaalta mietin myös miten integroida vanhoja opiskeluitani mukaan tulevaan työnkuvaani ja jonkinlainen tutkija/ kehittäjä saattaisi tulla kyseeseen. Sanon tämän siitä syystä, koska ystävälleni tarjottiin roolia, joka kuulosti erittäin mielenkiintoiselta ja jossa tarvittiin jonkinlaista ruonvalmistus tai elintarviketeollisuuden taustaa. Onneksi aikaa on vielä jäljellä ja jos totta puhutaan, tulenko koskaan olemaan valmis sanomaan, että tämä jokin on se työ, jota teen tästä lähtien? Onko se edes tarpeen?

Marriage referendum 2015

...Ja rakkaus voitti!!

Olen tänä päivänä ylpeä siitä miten tämä maa on muuttunut ja hyväksyy kaikki lapsensa sellaisena, kuin he ovat. Asia on ollut erittäin vahvasti tapetilla mediassa ja ei-äänestäjät ovat tahranneet parhaimpansa mukaan Kyllä -puolta. Lännen venäjä järjesti avioliittolaista kansanäänestyksen tässä erittäin katolisessa maassa ja minä olin huolestunut lopputuloksesta. Varsinkin, kun miettii miten vähän aikaa esimerkiksi avioero on ollut sallittua eikä esimerkiksi abortti ole vieläkään. Ja voiko lukija uskoa, että homoseksuaalisuus poistettiin Irlannin rikoslaista vasta 1993!

Sitten alkoi keskustelu siitä, miten kukin äänestää ja melkeinpä kaikki julistivat Kyllä-äänen puolesta, jopa muutama tuntemani henkilö, joiden olisi voinut olettaa olevan ei-kannalla. Mieleni alkoi uskomaan.. Ja nyt se on todistettu!! Tämä on hieno päivä rakkaudelle, tasa-arvolle ja tulevaisuuden lapsille.

Hen party vs Stag party

Hen party= tyttöjen polttarit, stag party= poikien polttarit.

Ystäväni menivät kihloihin ja ensimmäinen kysymys ihmisten huulilla oli: minne lähdemme polttareihin. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen polttareiden näyttämöksi valikoitui Salou, Espanjassa tytöille ja Portugali pojille. Ja niin hassulta kuin se kuulostaakin, näin kestien hinta oli halvempi kuin jäädä Irlantiin. Nykyaikaiset Irlantilaiset polttarit eivät ole vain yhden illan juttu vaan kestävät viikonlopun.

Kuten suomessakin, kaaso on isossa osassa polttareiden järjestämisessä, mutta toisin kuin Suomalaisessa versiossaan, sitä ei salata morsiamelta. Teemaksi valikoitui rockabilly/ 50-luku. Ensimmäinen tuska oli pukujen tilaaminen, joka alkuun näytti tulevan luultua tuplasti kalliimmaksi ja joiden tilaaminen oli aikataulullisesti riskialtista. Lisämaksua tuottivat Partybus:n tilaaminen morsiamen ovelle, Espanjan lentokenttäkuljetukset Barcelonan ja Saloun välillä, polttaripaidat matkalle, illalliskulut "Hen illalle" koristeineen ja luonnollisesti morsiamen Hen illan budjetti, joihin kaikki polttareihin tulleet osallistuivat.

Viikonlopun aikataulu
Torstai:

Kokoontuminen morsiamen kodilla, josta matka alkaa Partybusilla lentokentälle. Jokainen vastaanottaa lahjakassin, josta löytyy Hen illan tarpeita; tekoripset, tattoohiha, shottilasi kaulanauha, pilli kaulanauha, huulikiiltoa ja purkkaa sekä teema t-paita menomatkalle. Lento Barcelonaan ja bussimatka Salouhun. Hotellilla ja paikallisbaarissa muutama drinkki, jotta porukka tutustuisi paremmin toisiinsa.

Perjantai:

Vapaata toimintaa aamu ja iltapäivä. Tässä vaiheessa suurin osa seurueesta on jo palanut auringossa. Valmistautuminen varsinaiseen Hen iltaan. Porukkamme suuntaa Porta Ventura huvipuistoon, joka juhlii 20-vuotispäiviään. Näemme tanssiesityksiä ja ilotulituksen sekä nautimme puiston laitetarjonnasta. Ilta jatkuu seurueen valitsemaan baariin.

Lauantai:

Vapaata toimintaa aamu ja iltapäivä. Tässä vaiheessa auringonpolttamiin tarvitaan jo voiteita ja aloe veraa. Osa porukasta on palanut myös selkäpuoleltaan tai jalkapohjista ja hoitaa kipuaan joko viinillä tai cocktaileilla. Valmistautuminen iltaan, teemana musta. Illallinen Irlantilaisessa pubissa ja tulevan morsiamen vuoro vastata 20 kysymykseen liittyen sulhoonsa. Irlantilaisen pubin henkilökunta järjestää porukan klubille, jossa tarjolla ilmaisia juomia, Vip alue ja Lada gaga show. Matka jatkuu shown jälkeen ns. Pub crawliin ja päättyy viimeisille juhlijoille noin klo 5 aamulla.

Sunnuntai:

Vapaata toimintaa päivä. Lentokenttäkuljetus tulee klo 17 ja seurue suuntaa kohti Irlantia.

Stag Party järjestetään muutama viikon päästä ja Portugalin bileet menevät suurin piirtein näin:

Porukka suuntaa lentokentälle, jossa otetaan muutama kilistely. Seurueella ei ole teemaa, pukuja tai järjestettyjä ruokailuja. Porukka lentää Portugaliin ja juo koneen tyhjäksi. Hotellilla sisäänkirjautuminen ja laukut huoneeseen. Seurueen etumies haistaa ilmaa etsien lähimmän irlantilaisen pubin, josta porukka liikkuu vasta, kun ovet sulkeutuvat.

Seuraavana aamuna seurueesta puuttuu mies, joka varmastikin löytyy lähimmältä rannalta naama alaspäin. Aamiaisen jälkeen matka jatkuu joko säänsalliessa rantabaariin tai edellis illan irlantilaispubiin. Seurueesta kaksi tai kolme ovat saavuttaneet minipalamisrajan eli ns. irlantilaisen rusketuksen. Pakollinen ruokailu paikallisella grillillä tai irlantilaispubissa ja seuraavan irlantilaisen baarin etsiminen 100 metrin säteeltä. Keskustelu koostuu jalkapallosta, vanhoista sattumuksista ja muutamasta sopimattomasta kysymyksestä liittyen porukan jäsenen tyttöystävään.

Seuraavana aamuna porukka saa kuulla taas jonkun unissakävelleen pitkin hotellin käytäviä alasti, kaksi porukan jäsentä ovat nukkuneet lusikka-asennossa ja seurueen jäsen numero kahdeksan löydetään kylpyammeesta naama alaspäin. Mahdollisen aamiaisen jälkeen edellispäivän toiminta toistetaan ja seurueen jäsen numero kolme vahingoittaa itseään jollakin tempauksellaan, lääkäriä ei kuitenkaan tarvita.

Viimeisenä päivänä matka takaisin ja seurue juo lentokoneen tyhjäksi.

Neiti kevät on tullut kaupunkiin

Kävelen auringonpaisteessa kotiin yksi ajatus päässä: Rakastan tätä kaupunkia. Sen kompaktia kokoa ja sosiaalisuutta. Rakastan kuinka se saa ujoimmankin ravun kuorestaan ulos ja kuinka tuulessakin kuuluu musiikki. Huomaan itsessäni rohkeutta, jota minulla ei olisi ilman Barrya tai tätä ihmeellistä kaupunkia. Kaupunkia, joka saa kaikki nauramaan. Rakastan sen nuhjuisiakin seiniä, värikkäitä ovia ja historiaa, joka huokuu joka kadunkulmassa. Se ei teeskentele tai yritä olla kokoaan isompi vaan on ylpeästi pieni ja iloinen. Kävelen Liffeyn vartta ja vaikka olenkin viettänyt nyt jonkin aikaa Irlannissa, minua kiehtoo ja hämmentää vieläkin se että kevät oikeasti alkaa helmikuussa! Aamut ovat jo valoisammat ja pimeys laskeutuu kaupungin ylle vasta noin kuuden aikaan. Dublin ei huolehdi pienistä tai äksyile vaan ottaa hennosti syliin ja silittää päätä, kun sitä tarvitset. Ainoastaan muutaman kuukauden vuodesta se läksyttää asukkaitaan kylmällä viimalla ja muistuttaa miten asiat olisivat ilman sen armoa. Kohta ensimmäiset nuput aukeavat ja harmaus voi väistyä.

2014..

Yritän yleensä olla mahdollisimman väljä Uuden vuoden lupauksissani, jos sellaisia teen. Eli ei -10kg ja pyykkilautavatsa -tyyppisiä lupauksia vaan enemmän saavutettavissa olevaa sisältöä, mutta ei nyt kuitenkaan +10kg ja kaljamaha extremeäkään. Viime vuonna lupasin nauttia ja aika pitkälti niinhän se meni. No oli menossa mukana muutama pomppukin, mutta tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Ei se viime vuosi nyt ihan turhaa ollu! Näin jälkikäteen vuonna 2014 Pikku-Hanna oppi myös asioita ja niiden innoittamana vetäisin vasurilla vähän suuremman hauen nyt vuodelle 2015. Yritän löytää sen jutun/alan/ammatin, jossa olisi kivaa olla isona. Niin revitään siitä nyt sitten ja tarkastellaan tuloksia vuonna 2016 uudestaan.. Ohessa (osa) viime vuonna oppimiani asioita

Suihkumme hanassa on 3 eri suutin vaihtoehtoa, joten se laiska roiskuttelu jota olen harrastanut tähän asti voidaan myös korvata paineella tulevalla vedellä. Oh lord, it's a miracle! 

Ruisjuuri voidaan myös kuivattaa ja kuivunut juuri säilyy jopa 10 vuotta. Hmm good to know!

Sähköllä lämmitettävä huopa on jotakin maailman siisteintä Irlannin kylmänä sadepäivänä. 

Kuinka oikeasti tikusta tehdä asiaa ja pieni työtehtävä muuntuu hienoiksi sanoiksi, kun niitä hieman taivuttaa CV:hen itsensä promoamiseksi. Sell yourself girl!

Tykkään itsetehdystä maksalaatikosta, mutta vieläkin vihaan rusinoita

Partavaahdolla saa kylpyhuoneen peilistä höyryvapaan ja valkoviinietikalla pystyy lotraamaan juurikin kaikessa siivouksessa. Kätevä emäntä

Itsetutkiskelu on parempi aloittaa välittömästi, koska nyt on melkeinpä tasan vuosi aikaa ennen sopimuksen loppumista eli A) aika hakea ylennystä nykyisessä työpaikassa, mutta miltä osastolta? B) edes jotakin jämiä punaisesta langasta olisi kiva löytää, että osaa rajata hakuaan yrityksen ulkopuolisia cv:tä varten..pretty please!

Miellekartta huudettu!

Kun maassa on hanki ja järki jäässä

Joulu Suomessa oli juuri sitä mitä tarvitsinkin! Kavereita, perhettä, hyvää ruokaa, viihdykettä, kylmät varpaat ja valkoinen maa. Niin ja lumihangessa pyöräilyä. Joskus vain pitää mennä perse edellä puuhun ja polkea vaikka kävellen pääsisi nopeammin! 

Yksi asia, jonka totesin useaan otteeseen Suomessa ollessani, oli ymmärrykseni Suomea kohtaan on todella kadonnut. Ei siis, silmät liikkuu ja korvat kuulee, mutta jotain siinä välissä tapahtuu ja taas kuultu muuntuu aivolohkossa vääräksi. Siis tiedätkö sen tunteen, kun pitäisi sanoa, että käänny oikealle niin suu selittää vasemmasta? Juurikin sama kävi AIVAN KAIKESSA allekirjoittaneelle. A: Oot nyt Suomessa? H: Juu ei, kyllä mä vielä Irlannissa asun. A: Niin mutta olet siis Suomessa käymässä. H: AA niin juu joo öö.. Tässä vaiheessa yritän näyttää siltä ettei mitenkään haittaa se, että keskustelukumppani A luulee mulla olevan jonkin asteinen aivovamma,koska kyseinen on jo käynyt ja tulee siis tapahtumaan vielä uudestaan keskustelun edetessä.  Tämähän nyt vahvasti pistää miettimään mitä hittoa siellä aivolohkossa oikeasti tapahtuu?? Onko se surkastunut rusinaksi vai onko tilalla hyytelöä, joka melkein onnistuu mutta sitten ei jaksakaan viedä loppuun annettua urakkaa? 

Voitto!!!!

Tänään tunnen ylpeyttä maatani ja sen kansanedustajia kohtaan. Tasa-arvo voitti paheksunnan ja rakkaus löylytti vihaajia. Tänään on kiva olla Suomalainen. 

Se, mistä huomaan Irlannin muuttaneen minua on kansalaisaktivismi. Kuuntelen perusteluja asioista, jotka olisin aiemmin ohittanut. Minä lähden mielenosoitukseen, jonka olisin aiemmin hylännyt. Tänäänkin, jos olisin ollut Suomessa, olisin halunnut olla kansalaistorilla. Tärkeistä asioista tulee puhua ja niistä tulee pitää mekkalaa! Toivonkin, että tasa-arvon ja oikeuksien parantaminen ei jää tähän vaan samalla tiellä jatketaan. Keskustellaan niistäkin asioista, jotka ovat vaikeita ja saattavat ovat paheksuttavia. Muutos, kunnollinen sellainen, ei tule kiireellä vaan siihen totutellaan hiljalleen. Pienet asiat keräävät virran, jota seurata. 

Luottamukseni terveeseen järkeen ja hyvyyteen on palautunut. En olekaan enää persujen maasta, jossa Kristillisillä arvoilla keulijat ovat voittajia. Ehkä meillä on toivoa yhteiskunnasta, jossa Mummo autetaan lumesta ylös, ihmistä ei arvostella seksuaalisen suuntauksensa perusteella ja koulutus, terveydenhuolto (myös mielenterveyteen ja vanhustenhuoltoon liittyvät palvelut) ja yksilön tavoitteet ovat yhtälailla saavutettavissa tulotasosta huolimatta.