Maailma, tuo käsittämätön paikka. Sinä yllätät pessimistin kyllä mennen tullen. Tai siis pessimisti osasi odottaa, että maailma on julma paikka, mutta se, miten kanssaihmistä tällä hetkellä kohdellaan pistää vain vihaksi. Suomalaisten ministerien typeryys ja ylimielisyys, Amerikkalaisten uusi Hitler, joka pääsee kohta leikkimään ydinaseilla Kiinaa vastaan ja kodittomien määrä Irlannin kaduilla vain lisääntyy. Ja talvi on pitkä ja kylmä, yhtä kuin sydämeni maailmaa katsoessa. Eikö suurin osa meistä kuitenkin halua naapuriaan, ystäviään ja perhettään katsellessa vain parasta heille? (jopa niinä päivinä, kuin Pera oli taas parkkeerannut sinun puolelle tonttia). Pistää vain miettimään, mitä sinä näet katsellessasi hädänalaisten ihmisten kuvia? Ajatteletko, että jokainen viisi vuotias on valmis ampumaan sinut, jos nyt ei pelkästään leivänkannikan takia, kun on niin nälkä.Vai oletko empatiaa tunteva, hengittävä olento, joka tuntee piston sydämessään, koska tietää, että todella nopeasti itse voi olla samassa tilanteessa, jos me kaikki käännämme selkämme. Kun maailmasta loppuvat henkilöt, jotka taistelevat puolestasi, onko enää mitään väliä, mitä sinulle tapahtuu?
Lähden kaivamaan bunkkeria, tuu mukaan. Tai ehkä otan nokoset, en ole vielä päättänyt.
torstai 2. helmikuuta 2017
torstai 5. tammikuuta 2017
My watch has ended
Olen ollut virallisesti työtön syyskuusta lähtien ja jos olet seurannut toilailujani, olet tietoinen, että ihan omasta tahdosta laitoin itseni siihen asemaan. Olin siinä onnellisessa asemassa, että kiitos vanhan työpaikan toimien, olin oikeutettu tukiin ensimmäisestä päivästä lähtien miinus kolme päivää joka on vakio.
Työttömyyskorvaus täällä on viikoittain postista haettava, se ei kilahda tilille ja ensimmäiset 9 kuukautta työtön on oikeutettu suurempaan, 188e korvaukseen. Jos olisin jättänyt kertomatta poikaystävästäni, olisin saanut myös asumistukea, ja minulla olisi ollut mahdollisuus hakea medical cardia, joka oikeuttaa maksuttomaan lääkäripalveluun (ja joissakin tapauksissa myös lääkkeet maksetaan). En tuntenut tarvetta valehdella tai "jättää kertomatta" kuten irlantilainen asian kuvailisi, sainhan jo tuet mukisematta.
Vahtini päättyi joulukuun alussa ja näin kuukauden kokemuksella voin sanoa, että sain aivan mahtavan pomon ja Herra maajohtaja on aivan loistava esimerkki miten johtaa pitäisikin. Tunnen, että voin aidosti ja avoimesti puhua, jos jokin hiertää ja työntekijää arvostetaan. Vaikka työttömyyden aikana tulikin hetkiä, jolloin usko itseensä horjuikin, en muuttaisi hetkeäkään. Nyt on hyvä, turvallinen ja kotoinen olo ja voin alkaa panikoimaan taas kouluasioita.
Työttömyyskorvaus täällä on viikoittain postista haettava, se ei kilahda tilille ja ensimmäiset 9 kuukautta työtön on oikeutettu suurempaan, 188e korvaukseen. Jos olisin jättänyt kertomatta poikaystävästäni, olisin saanut myös asumistukea, ja minulla olisi ollut mahdollisuus hakea medical cardia, joka oikeuttaa maksuttomaan lääkäripalveluun (ja joissakin tapauksissa myös lääkkeet maksetaan). En tuntenut tarvetta valehdella tai "jättää kertomatta" kuten irlantilainen asian kuvailisi, sainhan jo tuet mukisematta.
Vahtini päättyi joulukuun alussa ja näin kuukauden kokemuksella voin sanoa, että sain aivan mahtavan pomon ja Herra maajohtaja on aivan loistava esimerkki miten johtaa pitäisikin. Tunnen, että voin aidosti ja avoimesti puhua, jos jokin hiertää ja työntekijää arvostetaan. Vaikka työttömyyden aikana tulikin hetkiä, jolloin usko itseensä horjuikin, en muuttaisi hetkeäkään. Nyt on hyvä, turvallinen ja kotoinen olo ja voin alkaa panikoimaan taas kouluasioita.
perjantai 9. joulukuuta 2016
Joulupuu on jo käännetty
On taas se aika vuodesta, kun muoviset joulupukit leikkiä lyövät tip tap, tip tap.
Irlantilaiset jouluperinteet eroavat suomalaisista kyllä niin räikeästi, etten vieläkään ole tottunut. Samoja piirteitä luonnollisesti löytyy lähiöiden valokaapeli-helvetistä, mutta pakko sanoa, että Irlantilainen panostaa tähänkin aina tuplasti enemmän. Pakko kyllä ihailla sitä sokeutta mauttomuudelle, jota edustaa esim yleensä aivan upea Stephen Greenin ostoskeskusrakennus, joka joulun alla muuntuu bordellin näköiseksi, kiitos valo-installaation.
Irlantilainen koristaa kotinsa ensimmäisenä joulukuun päivänä, varmistaa että Facebook ystävät näkevät jokaisen yksityiskohdan; vilkkuvat kynttilävalot, tunteja koristellun muovikuusen (valkoinen, pinkki tai kirkkaan vihreä) ja sadat "tosi kivat lumiukko ja joulupukki figuurit". Siitä se ostoskeskuksissa juoksu voikin sitten alkaa. Mutta pitää myöntää, että ihailen kuinka yleisistä kuusista ei näy yksikään lamppu lähtevän, toisin kuin surullisen kuuluisasta Tuusulan apteekin kuusesta.
Tänne on myös rantautunut nyt parin viime vuoden aikana skandinaavinen joulu koristesarja ilmeisesti ikean innoittamana. Ja totta kai jokaiselle oman maun mukaan, mutta pitääkö se kuusi todellakin olla kaapissa jo tapanina? Tuntuu, ettei siitä joulun yhdessäolosta voida yhtään nauttia ja joulu on vain toinen sana kulutusjuhlalle. Mutta tämähän on nyt vain yhden suomalaisen mielipide.
Irlantilaiset jouluperinteet eroavat suomalaisista kyllä niin räikeästi, etten vieläkään ole tottunut. Samoja piirteitä luonnollisesti löytyy lähiöiden valokaapeli-helvetistä, mutta pakko sanoa, että Irlantilainen panostaa tähänkin aina tuplasti enemmän. Pakko kyllä ihailla sitä sokeutta mauttomuudelle, jota edustaa esim yleensä aivan upea Stephen Greenin ostoskeskusrakennus, joka joulun alla muuntuu bordellin näköiseksi, kiitos valo-installaation.
Irlantilainen koristaa kotinsa ensimmäisenä joulukuun päivänä, varmistaa että Facebook ystävät näkevät jokaisen yksityiskohdan; vilkkuvat kynttilävalot, tunteja koristellun muovikuusen (valkoinen, pinkki tai kirkkaan vihreä) ja sadat "tosi kivat lumiukko ja joulupukki figuurit". Siitä se ostoskeskuksissa juoksu voikin sitten alkaa. Mutta pitää myöntää, että ihailen kuinka yleisistä kuusista ei näy yksikään lamppu lähtevän, toisin kuin surullisen kuuluisasta Tuusulan apteekin kuusesta.
Tänne on myös rantautunut nyt parin viime vuoden aikana skandinaavinen joulu koristesarja ilmeisesti ikean innoittamana. Ja totta kai jokaiselle oman maun mukaan, mutta pitääkö se kuusi todellakin olla kaapissa jo tapanina? Tuntuu, ettei siitä joulun yhdessäolosta voida yhtään nauttia ja joulu on vain toinen sana kulutusjuhlalle. Mutta tämähän on nyt vain yhden suomalaisen mielipide.
keskiviikko 2. marraskuuta 2016
Ei vielä
Oli päivä, joka olisi voinut lopettaa kaikki päivät. Oli kaunis aurinkoinen sunnuntai, joka edelsi Halloweenia. Ystäväni juoksi maratonin ja omalla parhaalla ajallaan. Oli aika juhlan. Tullessani kotiin jäin auton alle.
Päivä oli juuri vaihtunut kuolleiden päiväksi. Ei vielä! ääni sanoi, ei vielä. Tapahtumaketju olisi voinut päättyä aivan eri tavalla, jos kuljettaja olisi reagoinut hitaammin tai ajoneuvo olisi ollut eri. Jos en tapahtuma hetkellä olisi kävellyt autosta pois päin. Tai jos.
Kävelin tilanteesta ruhjottuna, mutta todella pienin vaurioin. Ei vielä, ei vielä ääni sanoi. Vielä on nähtävää, vielä en tarpeeksi montaa kertaa ole sanonut rakkaimmilleni, kuinka paljon heitä rakastan. Isä ja äiti, olette rakkaita. Turhaan huolehditte, vielä on kahdeksan elämää jäljellä. Vielä on monta kirosanaa sanomatta, asioita opittavana ja tylsä työura edessä. Ja tästä lähtien katson kahdesti ennen kuin ylitän tien.
Päivä oli juuri vaihtunut kuolleiden päiväksi. Ei vielä! ääni sanoi, ei vielä. Tapahtumaketju olisi voinut päättyä aivan eri tavalla, jos kuljettaja olisi reagoinut hitaammin tai ajoneuvo olisi ollut eri. Jos en tapahtuma hetkellä olisi kävellyt autosta pois päin. Tai jos.
Kävelin tilanteesta ruhjottuna, mutta todella pienin vaurioin. Ei vielä, ei vielä ääni sanoi. Vielä on nähtävää, vielä en tarpeeksi montaa kertaa ole sanonut rakkaimmilleni, kuinka paljon heitä rakastan. Isä ja äiti, olette rakkaita. Turhaan huolehditte, vielä on kahdeksan elämää jäljellä. Vielä on monta kirosanaa sanomatta, asioita opittavana ja tylsä työura edessä. Ja tästä lähtien katson kahdesti ennen kuin ylitän tien.
sunnuntai 9. lokakuuta 2016
Big ass data
Olen työtön, mutta onnellinen. Virallisesti tätä kautta on nyt kestänyt viisi viikkoa ja voisin jatkaa ja jatkaa tällä tiellä. Ehkä sen takia, että viiden viikon aikana ei ole montaa päivää ollut jolloin olisin vain nauttinut aurinkoisesta Dublinista. Yhtäkään tylsää hetkeä ei ole ollut, pettymyksiä kylläkin sitäkin enemmän. Katsotaanpa viikkojen saldoa :
Hain Dublin business schooliin ja sain varmistuksen koulupaikasta viikko sitten. Eli jos nyt halutaan viilata pilkkua, en ole työtön, olen opiskelija.
Uuden kodin jokainen metri on nyt maalattu omaa makuuhuonetta lukuunottamatta ja kunhan portaiden viimeistely on kaikilla hyväksytty, pääsee työtön opiskelija haaveilemaan muuttopäivästä.
Viikkojen haastattelukierre on toivottavasti kohta ohi, keskiverto haastatteluiden määrä per työpaikka 3. Pahimmillaan olen yhtä työpaikkaa varten tehnyt 2 älykkyystestiä ja kolme haastattelua ja vielä olisi yksi kierros jäljellä. Tämä käy todellakin kokopäivä työstä.
Toisaalta tuntematon pelottaa, mutta olen huomannut, että mukavuusalueen ulkopuolella tapahtuu muutoksia, joista myöhemmin olen kiitollinen. En pelkää, en pelkää elämää!!
Hain Dublin business schooliin ja sain varmistuksen koulupaikasta viikko sitten. Eli jos nyt halutaan viilata pilkkua, en ole työtön, olen opiskelija.
Uuden kodin jokainen metri on nyt maalattu omaa makuuhuonetta lukuunottamatta ja kunhan portaiden viimeistely on kaikilla hyväksytty, pääsee työtön opiskelija haaveilemaan muuttopäivästä.
Viikkojen haastattelukierre on toivottavasti kohta ohi, keskiverto haastatteluiden määrä per työpaikka 3. Pahimmillaan olen yhtä työpaikkaa varten tehnyt 2 älykkyystestiä ja kolme haastattelua ja vielä olisi yksi kierros jäljellä. Tämä käy todellakin kokopäivä työstä.
Toisaalta tuntematon pelottaa, mutta olen huomannut, että mukavuusalueen ulkopuolella tapahtuu muutoksia, joista myöhemmin olen kiitollinen. En pelkää, en pelkää elämää!!
tiistai 6. syyskuuta 2016
Close your eyes and see your future
Katsoin ikkunasta ulos ja kaipasin päästä pois. Toimiston turhuudet kasvattivat jo sen mittakaavan, jossa huomasin olevani henkilö joksi en ikinä halua tulla. Totesin elämän liian lyhyeksi niellä taas yksi kilo ahneutta ja turhuutta, oli aika tehdä muutos, olisi se kuinka kipeä ja pelottava tahansa.
Pomoni tiesi jo aikaa ennen haluni löytää jotain itselleni paremmin sopivaa, mutta silti kerrottuani suunnitelmani, näytti siltä että maailma mureni hänen edessään.
Aivokarttani piirsi seuraavan suunnitelman:
Työnhaku ilman "Finnish" hakusanaa
Koulutus analyytikoksi
Lomalle suomeen ja muutama haastattelu Irlantiin palattua
Suunnitelmaan tuli pieni naarmu, kun läheinen henkilö kuoli päivä irtisanoutumiseni jälkeen. Tuntui kuin kaikki energia olisi poistunut kehosta ja tilalla oli pallo nyyhkytystä. Mutta yksi asia vahvistui: jos et tykkää jostakin asiasta elämässäsi, tee siihen muutos, koska elämä on tehty elettäväksi. Älä katso taakse, äläkä missään nimessä kadu. En pelkää, en pelkää elämää.
Ensimmäisen työttömyys viikon saldo:
Olen ilmoittautunut paikalliseen työttömyystoimistoon (iuh niille pelottaville lomakkeille)
Hain koulutukseen
Otin takaisin hakusanat nordic ja finnish, mutta yritän silti välttää niitä ns aloitus työpaikkoja. (Ja kyllä niitä ihan kivoja työpaikkoja noillakin hauilla löytyy)
Poden kauden ensimmäistä flunssaa
Näin uusimman rimakauhua ja rakkautta- kauden ensimmäisen jakson
Maalasin keittiötä tulevassa kodissamme
Haaveilen tulevan makuuhuoneen sisustuksesta
Huomasin että aurinko paistaa myös irlannin puolella.
Vielä en suostu laittamaan leukaa rintaan vaan mieluummin haen pussillisen donitseja ja kävelen auringonpaisteessa naapuriin kahville. ( Ja taas unohdin ostaa shampoota)
Pomoni tiesi jo aikaa ennen haluni löytää jotain itselleni paremmin sopivaa, mutta silti kerrottuani suunnitelmani, näytti siltä että maailma mureni hänen edessään.
Aivokarttani piirsi seuraavan suunnitelman:
Työnhaku ilman "Finnish" hakusanaa
Koulutus analyytikoksi
Lomalle suomeen ja muutama haastattelu Irlantiin palattua
Suunnitelmaan tuli pieni naarmu, kun läheinen henkilö kuoli päivä irtisanoutumiseni jälkeen. Tuntui kuin kaikki energia olisi poistunut kehosta ja tilalla oli pallo nyyhkytystä. Mutta yksi asia vahvistui: jos et tykkää jostakin asiasta elämässäsi, tee siihen muutos, koska elämä on tehty elettäväksi. Älä katso taakse, äläkä missään nimessä kadu. En pelkää, en pelkää elämää.
Ensimmäisen työttömyys viikon saldo:
Olen ilmoittautunut paikalliseen työttömyystoimistoon (iuh niille pelottaville lomakkeille)
Hain koulutukseen
Otin takaisin hakusanat nordic ja finnish, mutta yritän silti välttää niitä ns aloitus työpaikkoja. (Ja kyllä niitä ihan kivoja työpaikkoja noillakin hauilla löytyy)
Poden kauden ensimmäistä flunssaa
Näin uusimman rimakauhua ja rakkautta- kauden ensimmäisen jakson
Maalasin keittiötä tulevassa kodissamme
Haaveilen tulevan makuuhuoneen sisustuksesta
Huomasin että aurinko paistaa myös irlannin puolella.
Vielä en suostu laittamaan leukaa rintaan vaan mieluummin haen pussillisen donitseja ja kävelen auringonpaisteessa naapuriin kahville. ( Ja taas unohdin ostaa shampoota)
keskiviikko 24. elokuuta 2016
Itketään ja nauretaan
Kuolit tuona sateen kastelemana päivänä,
Silloin, kun joki virtasi kauneimmillaan.
Olit siinä, yhtäkkiä vain poissa.
Hymy kasvoilla elottomilla,
Kun astuit porttiin valkeaan.
Uuteen Tuttuun, tuntemattomaan.
Kuolema, kaikki sen koemme ja yhtä paljon se sattuu sydämessä vaikka siihen valmistautuukin. Vahva hahmo elämästäni on nyt poissa ja halusi tai ei, surutyö pitää vaan saattaa loppuun.
Yksi asia omassa prosessissa pistää eniten silmään perus syyllisyyksien jne kanssa. Lopetin pelkäämästä, elämää. Ja vähän ihmisiäkin. (Pelkään vielä ampiaisia, belsebubin kätyreitä.)
Kaikki lutviutuu, nyt paistaa aurinko ja minulla on aina muistoni. Vaikka itken nyt vähemmän, on kaktus vielä kurkussa mutta sinne se kuuluukin tässä hetkessä. Prinsessa Ruusunen nukkuu nyt satavuotista untaan. Hän teki maailmasta aina hieman kauniimman, tuo lempeä ja vahva nainen.
Silloin, kun joki virtasi kauneimmillaan.
Olit siinä, yhtäkkiä vain poissa.
Hymy kasvoilla elottomilla,
Kun astuit porttiin valkeaan.
Uuteen Tuttuun, tuntemattomaan.
Kuolema, kaikki sen koemme ja yhtä paljon se sattuu sydämessä vaikka siihen valmistautuukin. Vahva hahmo elämästäni on nyt poissa ja halusi tai ei, surutyö pitää vaan saattaa loppuun.
Yksi asia omassa prosessissa pistää eniten silmään perus syyllisyyksien jne kanssa. Lopetin pelkäämästä, elämää. Ja vähän ihmisiäkin. (Pelkään vielä ampiaisia, belsebubin kätyreitä.)
Kaikki lutviutuu, nyt paistaa aurinko ja minulla on aina muistoni. Vaikka itken nyt vähemmän, on kaktus vielä kurkussa mutta sinne se kuuluukin tässä hetkessä. Prinsessa Ruusunen nukkuu nyt satavuotista untaan. Hän teki maailmasta aina hieman kauniimman, tuo lempeä ja vahva nainen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)