Hieman joulukatua..

Tassa muutama nopea otos ennen bussiin juoksemista tuosta kiroamastani O'Connell streetista. Ei ne kuvat mittaan taideteoksia ole, mutta saattepahan tuntuman tuosta tunnelmasta..ja saasta ;)

The church

Havahduin siihen, etta jouluun on vain pari viikkoa. On hyvinkin yleista, etta naihin aikoihin mietin mihin sisainen tonttuni on jaanyt eika tamakaan vuosi tuo poikkeusta saantoon. Mutta tana vuonna minusta tuntuu, etta joulutunnelma antaa odottaa itseaan jo senkin takia, ettei dublinissa ole lunta. Toiseksi irlantilaiset joulukoristeet ovat vain sanalla sanoen rumia. Ne ovat aivan liian muovisia, valkkyvia ja lapsenomaisia omaan makuuni. Kolmanneksi o'connell str. on koristeltu sateenkaaren kaikilla vareilla ja mahdollisimman valkkyvaksi ja joudun kavelemaan sen varrella joka paiva pudistellen paatani. Neljas ja surullisin fakta on joulutorin puute!! Kylla tasta kaupungista markkinoita loytyy jos haluan "merkkituotteita" tai ruokaa, mutta missa ovat ne kaikki kadentaitajat, joilta haluaisin ostaa sen ihanan, uniikin lahjan jota ystavani ei viela tiennyt tarvitsevansa..??

Lahdin tanaan ostoksille siina toivossa, etta sisainen joulutunnelmani loytyisi sielta jostakin ruuhkan keskelta. Ei loytynyt, ei. Ehka tarvitsen siihen lunta, kynttiloita ja paketointituokion? Muutaman tunnin ostosretken jalkeen paadyimme kahvitaukoon. Hetken aikaa kierreltyamme huomasin tyhjan terassin ja kysyin Barrylta saisiko kyseisesta paikasta kahvia..Lahdimme ottamaan selvaa.

Loysin siis vahingossa uuden suosikin. Paikan nimi on the church ja nimensa mukaisesti se on perustettu vanhaan kirkkoon. Se on baari, ravintola ja yokerho ja toimii 3. kerroksessa. Ja kuten heidan sivustonsakin sanoo, se on myos turistinahtavyys. Mutta se ei menoa haittaa. Omistajat ovat oikeastaan poistaneet tiloista vain penkit ja kokonaisuus toimii. Valaistus sisatiloissa on toteutettu hyvin minimalistisesti, koska vanhan kirkon suuret, upeat ikkunat antavat sisatiloille juuri oikeanlaisen, lampiman valon. Ja ne muffinsit, oi ne muffinsit, ovat niin hyvia! Koska emme osanneet paattaa makujen valilta, otimme suklaa- ja mustikkamuffinsit puoliksi. Muffinssi tarjoillaan kuumana kermavaahdon kanssa, ja on niin hyvaa!
Kahvi nyt oli perinteinen irlantilainen, jossa olisi paljon parannettavaa tyydyttaakseen suomalaisen maun, mutta erikoiskahvit varmasti toimisivat. Pitaa kokeilla seuraavalla kaynnilla. Nyt lahden metsastamaan sita joulutunnelmaa ja mika olisi parempi tapa kuin sytyttaa kynttila pimenevaan iltaan?

Viber, kiitan!

Modernissa yhteiskunnassa on mielestani vain muutamia parannuksia siihen vanhaan hyvaan aikaan. MUTTA. Yksi niista on Viber. Kiitos. Internetin valityksella toimiva palvelu on, toisin kuin skype, ilmainen ja voit puhua ja tekstailla maailman toiselle laidalle nettisi hinnalla. AH! Vaikka tykkaankin uudesta kotimaastani (melkein joka paiva) taytyy sanoa, etta on ollut hieman orpo olo kun ei ole paassyt perinteiseen tapaan juoruamaan ilman, etta tuskailee paljon koko lysti maksaa. Ja yleensa sille toiselle osapuolelle.. ainut harmi viberin kanssa on se, etta molemmilla osapuolilla pitaa kyseinen sovellus olla asennettuna ja siihen tarvitsee alypuhelimen. Ja kylla, pitaa myontaa, etta puhelun laatu riippuu myos paljon oman ja vastaanottajan netin laadusta, mutta se on ILMAINEN :P.

Ja sitten loppukevennys.. Vaikka tuo irlantilainen tv nyt ei suomalaiseen verrattuna paremmuudellaan suuresti juhli, loytyy sielta naita helmiakin. Ja kun katsotte naita, miettikaa allekirjoittanut kikattamaan viereen.. ;)

Sita ollaan niin pariskuntaa, niin pariskuntaa..

Hei! Olen Hanna ja (huoh..) kuntoilen poikaystavani kanssa.

Pitaisiko seuraavaksi ostaa samanlaiset tuulipuvut?

Pitkallisten neuvottelujen jalkeen annoin periksi ja myonnyin ajatukselle. Paadyimme kavelyn ja pyorailyn yhdistelmaan, mika varmasti oli Barrylle pettymys. Omassa haavemaailmassaan tiedan hanen luulleen, etta kun vain tarpeeksi kauan vaantaa katta, saisi irlantilainen minut juoksemaan. Niin..hmm.. irlantilaisen maratoonarin ja peruslaiskan suomalaisen yhdistelma ei ehka ole se aivan paras parisuhteen kannalta. Mutta totuuden nimissa pitaa myontaa, etta kivaahan se on. Kuntoilu siis. Tasta lahtien pitaa vain muistaa olla koko ajan metri Barryn takana, koska totesin jo ensilenkilla kavereiden varoitukset todeksi ( oh jeesus christ woman, don't run with him!). James varoitteli maratoonarin hulluudesta, johon kuuluu vauhdin kiihdyttaminen, kun kilpakumppani tulee liian lahelle. On kuulemma parempi kulkea hieman taaempana sivulla kuin Barryn vieressa saavuttaakseen mahdollisimman tasaisen vauhdin.

Ja kohta naemme kestaako parisuhde kuntoilun tuomat sivuvaikutukset... ;)

Hautajaisissa

Poikaystavani ystavan isa kuoli viime maanantaina ja tavan mukaisesti hautajaiset olivat muutama paiva kuoleman jalkeen. Keskiviikkona laheiset ja ystavat kokoontuivat saattamaan vainajan kirkolle ja hautajaismessu pidettiin torstaina. Suomessahan hautajaisissa nahdaan vain vainajan laheisia ja tuttuja, mutta irlannissa vainajaa ei tarvitse edes tuntea jos tunnet vainajan perheeseen kuuluvan. Toinen seikka joka eroaa suomalaisista hautajaisista on se tunnelma, joka hautajaisissa oli. Ihmiset vitsailivat avoimesti ja jopa itse pappi heitti huulta vainajan alzhaimerista. Messu kesti noin tunnin ja eroaa monelta osin suomalaisesta serkustaan. Emme veisanneet virsia vaan musiikista vastasi nainen kitaran kanssa. Pappi puhui hyvin yksityiskohtaisesti vainajasta ja sukulaiset ottivat paljon osaa seremoniaan lukemalla kappaleita raamatusta. Muutamia perheelle tulleita kortteja luettiin jo messun aika eika sen jalkeen, kuten meilla on tapana. Messun aikana jaettiin myos ehtoollisleipaa ja messun lopuksi soitettiin kelloja, jotka ilmeisesti saattavat vainajan taivaaseen (?). Kellot toivat mieleeni ennemminkin tiibetilaiset munkit, kuin katolilaiset kirkonmenot. Suurin ero kuitenkin on se, ettei irlantilaisessa perinteessa tunneta suruliputusta. Poikaystavani mielesta se, etta me odotamme jopa viikkoja ennenkuin hautaamme vainajan on hapeallista ja vain pitkittaa suruaikaa. Pitaa myontaa, etta oikeassahan tuo taitaa olla.

Hautausmaa ei sijainnut kirkon vieressa, joten ajoimme muutaman kilometrin paahan vainajan jaljessa. Nauroimme irlannin saalle, joka meita ei tuulisella hautausmaalla suosinut. Mina tapani mukaan olin varautunut hanskoilla, mutta yllattavaa kylla, harva oli. Muutenkin irlantilainen hautajaispukeutuminen  eroaa suomalaisesta arkipaivaisyydellaan. Tasta olin todella yllattynyt, silla yleensa suomalainen pukeutuu huomattavasti arkisemmin kuin irlantilainen. Kysyin Barrylta miten pukeutua ja sain tyrmistyneen katseen ja "mahdollisimman varikkaasti" -vastauksen. Suurin osa kansasta oli farkuissa ja neulepaidassa tms. Jopa vainajan suku oli suomalaisen nakokulmasta alipukeutunut. Kuten Barry sanoi, puvut ja musta ovat vaistyvaa muotia hautajaisissa, mutta kylla niitakin muutamia nakyi ja useimmin niin oli pukeutunut vanhempi henkilo.

Suomalainen on tottunut toimittamaan hautajaisiin kukkia ja adressin, mutta irlantilaiselle on tarkeampaa, etta paaset paikanpaalle. Kukat toimittaa vainajan suku, eivat muut. Hautaamisen jalkeen siirryimme vainajan paikallispubiin teelle ja kahville ja tarjolla oli myos pienta suolaista. Muutaman tunnin ajan tunnelma oli kuin suomalaisissa monttubileissa, mutta vanhemman suvun lahdettya se vaihtui kevyempaan. Vitsihan kuuluu: Mita eroa on irlantilaisilla hailla ja hautajaisilla? Hautajaisissa on yksi joka ei ole kannissa...

Kaupoilla..herkutellen..

Pieni kotimme tarvitsee paljon, mutta tilaa kaikelle haluamalleni ei ole, joten yritan hillita ostointoa... yksi on varmaa, etta hylly- ja kaappitilaa asunto huutaisi huomattavasti enemman! Ei ole mitaan jarkea, etta kahdella aikuisella ihmisella on 1 vaatekaappi, johon tunkea kaiken. Ikeaa yritan valttaa huonekalu- jne ostosten tiimoilta viimeiseen asti!! Mutta se mika minua harmittaa irlannissa, on tavaran laatu. Ja hintahan ei maarittele tuotteen laatua vaan hinta maaraytyy kaupan statuksen perusteella. Tuo kertakayttolaatu on hyvin yleista taalla ja joudut aika tarkasti katsomaan ostoksiasi. Mutta mista sitten ostaa tuote? Noh siina paasemme vaikeaan aiheiseen ja joudun toteamaan, etta minun maullani vastaus taitaa olla kyllakin antiikkikauppa. Onnekseni asuinalueeni lahella on kuulemma muutama aika hieno antiikkikauppa jonne menna kuolaamaan (tai pettymaan, aika nayttaa..). Mutta sita ennen..

Pitihan tarkeinta metsastaa jo ;) Ja kylla, loysin ruisjauhoja tasta kaupungista :) viela kun paasisin itse kauppaan. http://www.dublinfood.coop/html/organic_food.html
Ruisnakkileipaa loysin aivan perusruokakaupasta, joka oli positiivinen yllatys, mutta ei valitettavasti suomalaisia paihita.. ja katsokaas seuraava linkki!


http://www.fallonandbyrne.com/section/103



Loysin tuon ihanuuden ruisjauhoja etsiessani.
Poikaystavan mukaan valitettavasti vain hieman hinnakkaampi kauppa, mutta en valita jos saan parempaa laatua rahallani.

Olen myos lauantaiden ratoksi loytanyt toisen torin, joka loytyy keskelta tempel baria. Jos kaipaa hyvaa kahvia ja/ tai ei jaksa tehda aamupalaa, suuntaa sinne. Se ei ole kovin iso toritapahtuma, mutta jo ensi kerran loysin uusia suosikkeja, joita hakea kun haluaa herkutella. Jaakaapissa odottaa viela viimeiset valkosipulioliivit....

kun tarvitset viltin ja katsottavaa..mika avuksi?

Kun irlannin systeemi potkii paahan, olet saanut ystavilla kiertaneen flunssan tai molemmat vaivaavat mika avuksi. Noh vastaus on tottakai Ryan Gosling. AH!

Kun tarvitset viltin seuraksi muutakin kuin teekupin, mika avuksi? Noh Ryan tietenkin ;)

Valikoima on suuri ja jokainen voi valita makunsa mukaan. Minulla jokaiseen mahdolliseen mielentilaan takuuvarma pelastaja girlie-tyyliin on crazy, stupid, love :) Ja varsinaisesti viela tarkennettuna Dirty dancing -kohtaus :) TOIMII!! :) Kato ite ja totee!!

Elavaa kuvaa

Hieman maistiaisia siita, mita olen nahnyt irlantiin tultuani. Vihdoin ymmarsin miksi blogger ei meinannut videota hyvaksya (piru oli vaarassa formaatissa..ups!) joten onneksi en joutunut vaihtamaan musiikkia taustalta pois, kuten pelkasin.. Voin sanoa, etta vihrealta saarelta saa otettua huomattavasti parempaakin kuvaa, mutta syksyn sateet eivat nyt kuvaajalle paljon valinnanvaraa anna. Toivottavasti lukijalle tulee edes jonkinlainen kuva siita rakkaudesta, joka minulla irlantia kohtaan on. Kuten kaikessa on taallakin huonotkin puolensa, mutta silti tulee olo, etta kylla taalla aika kivaa on asua :)

Pahoittelut kuvalaadusta, joka huonontui roimasti formaatin vaihdoksen yhteydessa :(

Pankista lisaa

Huoh murheenkryynini. Irlantilainen pankki. Emme ole viela kokeneet yhtaan onnen hetkea. Olet taipumaton, hidas ja suomalaisen ymmarryksen ulottumattomissa toiminnallasi. Ei, en ihmettele yhtaan, etta maassa on pankkikriisi.. jopa suomalainen tet-harjoittelija saisi enemman aikaan yhden tyopaivan aikana, kun teidan ammattitaitoiset virkailijanne.


Olen nyt saanut yhden palkan tililleni, omistan irlantilaisen debit-kortin ja olen kirjautunut internetpankkiin. En vielakaan saa maksettua suomalaisia laskujani. Suomalainen ajattelee, etta internetpankkihan nyt kaikilla pankeilla on perusajatukseltaan samanlainen, voi sinua vasta-alkajaa. Taalla maksut jaetaan kahteen kategoriaan: Laskuihin ja tilisiirtoihin. Laskun maksu on lapsellisen helppoa (ehka jopa siksi etta yleensa rekisteroinnin hoitaa yritys), mutta jos haluat tehda tilisiirron, voi sinua vasta-alkajaa.. Myos pankkien valilla on paljon eroja. Minun pankkini, bank of ireland vaatii kannykan rekisteroimista tietoihinsa, jonka jalkeen, kun haluat tehda maksun, saat koodin kannykkaasi. Poikaystavani (vai onko se avopuoliso nykyaan? :S) pankki AIB vaatii, etta maksun suorittajalla on pankkikortinlukija. Siis se samantapainen masiina kuin mita kaupat jne kayttavat..ja taman kaytannon takia meilla meinasi vuokranmaksu myohastya, koska maksamme vuokran yksityishenkilolle ja se on tilisiirto, se ei ole laskunmaksu.

Kun rekisteroin internetpankkiani, tyojarjestys oli seuraava: Soitin pankin asiakaspalveluun, jossa minulta kyseltiin perustietojen lisaksi mm. mita henkilollisyystodistusta kaytin tilia perustettaessa ja mika oli viimeisin tilisuoritus. Kun olin saanut kerrottua tarvittavat tiedot, kertoi virkailija lahettavansa minulle koodin postitse ja saatuani koodin, minun tulisi soittaa uudestaan ja rekisteroida hanen juuri postittama koodi. Koodin saapumiseen meni muutama pankkipaiva, jonka jalkeen soitin jalleen pankkiin vain saadakseni toisen koodisarjan. Paasin internetpankiin vihdoin sisaan vain huomatakseni, etta minun pitaa soittaa pankkiin uudestaan, koska en voi tehda ulkomaisia tilisiirtoja. Jalleen asiakaspalvelija kertoi, etta mene nettipankkiisi, rekisteroi puhelin sinne ja odota 5-7 pankkipaivaa, koska kansainvalisia pankkisiirtoja ei voida tehda ennen kuin minulla on heidan postittamansa koodi kadessani, joka ilmeisesti lahetetaan tekstiviestina heidan numeroonsa....en halua edes ajatella minkalainen rumba itse laskunmaksusta tulee....!

Onneksi en ole viela muuttanut taalla, kuten tyokaverini, joka perusti pankkitilinsa asuessaan ystavansa luona. Han valitettavasti avasi suunsa muutosta toista asiaa pankkiin soittaessaan. Saman puhelun aikana hanen pankkikorttinsa jaadytettiin, koska se oli toisen osoitteen kirjoilla ja hanhan oli jo muuttanut! Virkailija ilmoitti, etta osoitteenmuutos hoituu vain konttorista kasin, joten han otti seuraavana paivana muutaman tunnin vapaata toista (job not other.. ;)) hoitaakseen asian kuntoon. Han marssi pankkiin, teki osoitteenmuutoksen ja pyysi hakemusta uudelle kortille, mutta teki yhden virheen, luuli, etta irlannissa kaksi asiaa hoituu samalla kertaa. :D Virkailija katsoi hanta altakulmiensa ja ilmoitti juuri tietokoneelle laittamansa tietojen paivittyvan tietokantaan noin viikossa ja asiakas on tervetullut takaisin, kun voi varmistaa osoitteenmuutoksen menneen perille. Kiitos irlanti! On vain maailman kahdeksas ihme, etta tama maa on vielakin pystyssa ja hoitaa paivittaisia asioitaan!

Taalla tosiaan tormaa kaikenlaiseen..

Lahdin kahville kaverin kanssa, kun pitihan tyttojen paasta juoruamaan! :) Mina, kun olen niin tuore Dublinilainen, paatti Aoife tulla minun luokse ja katsoisimme kahvilan tasta jostakin lahelta. Menimme aivan vieressani sijaitsevaan pieneen kahvilaan, jota en varmasti olisi edes huomannut ilman Aoifea! Astuimme sisaan pienesta ovesta jonka hadin tuskin saimme auki ja eteemme aukesi lammintunnelmainen ja varikas pieni kahvila. Kahvila sijoittuu kahteen kerrokseen ja kumpikin kerros on erivarinen. Tilasimme cappucinot ja saimmekin rahalle vastinetta, koska taisi tuo kuppi olla parasta kahvia sitten irlantiin saapumiseni. Mutta. Paatimme jattaa kirkkaankeltaisen alakerran tunnelman taaksemme ja katsoa mita ylakerrasta loytyy. Ensitunnelma oli hyva ja sama varikkyys ja mukavat nojatuoliryhmat odottivat siellakin. Mutta sitten. Katsoin sivulleni ja kaiken taman keskella, seinalle rakennetussa pienessa hyllyssa odotti...yllatys. Hylly oli taynna rikkinaisia nukkeja, pelkkia nukenpaita ja muuta omituisuutta kuten taytetty lintu. Naky oli hetken aikaa kuin jostakin kauhuelokuvasta. Katsoin taakseni ja varmistin, etta olin viela samassa kahvilassa. Pehmoiset nojatuolit, check. Varikas seina, check. Kukkia maljakossa poydilla, check. Ja sitten katsoin takaseinalle. Hmmm...kuvia..kuolleista, maatuvista elaimista. Katsoin Aoifea ymmallani ja rupesimme nauramaan. Kumpikaan meista ei varmaankaan elaissaan ole ollut niin kahtiajakoisessa paikassa. Toisaalta tykkasin kahvilan tunnelmasta (jos en katsonut sivulle tai takaseinaa..), mutta siltikin tuli mieleen, etta mitahan omistaja tekee vapaa-ajallaan?

Paivaretkia irlannissa

Kylla taalla osaa olla kaunista!

In da hood, yo!

Dublinin linnan takapihaa

Dublinin linnan piha ja kellotorni

Olen naista hepoista jonkin verran puhunut, joten pitaahan sita todistusaineistoakin tarjota. Kuva nakymasta ikkunalaudalta.

Lambi saapui!

Irlannin vessapaperi on..pyllysta! Se rikkoutuu, hilseilee ja sita kuluu siltikin aivan liikaa. Jos haluaa sita suomen peruskamaa, joudut siita myos maksamaan. Perinteiseen tyyliini itkin emboni peraan facebookissa ja nahtyaan sen ihanat ystavat laittoivatkin paketin tulemaan. Olet varmaan jo lukenut aikaisemman postauksen paketin metsastyksesta ja vihdoin se paiva koitti, kun saimme pienoisen kotiin. Poikaystavani ilme oli kylla nakemisen arvoinen vetaistessani lambi -paketin ulos kuoresta : D. Perinteiseen tyyliin sain silmien pyorittamista ja mutinaa siita, kuinka hulluja suomalaiset voivat olla. Lopuksi Barry totesi vain, etta jahas, kuljin sitten pitkin kaupunkia vessapaperi kainalossa. Kylla kulta, niin teit. : D Huokailun lopetin tarjoamalla palan tummaa geishaa ja se taisikin auttaa :)

Kunnes. Ruisleipaan hurahtanut irkku huomasi paketin sisaltaneen myos paketillisen ruisleipaa, josta paivays oli mennyt jo viikko aikaisemmin ja hampaat siihen eivat enaa olisi kestaneet..huokailu jatkui. Seuraava vaihe elamassa olisi selvittaa saanko vaihdettua postitoimipaikkani tyopaikkani lahelle, ettei vastaisuudessa kikkailut haittaisi elamaa. Siita lisaa ensi numerossa. ;) Tutut: Saa lahettaa ruisjauhoja ;)

Vesivuoto

No olihan eilen hieman liian hyva paiva menossa... aurinko paistoi, elama hymyili ja kun tulimme kotiin, oli meilla vesivahinko. Vesipumppu, joka paineistaa vetemme melkein samalle tasolle kuin suomen hanoissa, paasti kuoleman korahduksensa. Putkimies oli sita mielta, etta se on vuotanut jo jonkin aikaa, mutta eteisen paksu matto on peittanyt vesivalumat. Pumppu on kuulemma jo alunperin asennettu vaarin, kun sen putkea on kiristetty apuvalinein vaikka pelkka kasikiristys olisi riittanyt. Tama johti siihen, etta nyt kun olemme lotranneet vedella ja varsinkin lampimalla vedella, on putki alkanut vahitellen vuotamaan ja lopulta antanut periksi. Onneksemme putkimiehella oli antaa meille varapumppu, jonka varassa olemme kunnes uusi pumppu saadaan asennettua. Ja nyt elama on mokkielamaa, kun lamminta vetta emme nyt muutamaan paivaan saa. Mutta mina en anna periksi! Minahan saan sunnuntaiaamun kylpyni vaikka joutuisin keittamaan vetta puolipaivaa!!! Ja nyt se juuri mainittu kylpy taitaakin olla valmis ja sunnuntai voi lutviutua takaisin oikealle paikalleen. Pitaisiko ottaa kahvikuppi sinne mukaan?

Liberties

Keskiaikainen muuri, lauantaiaamun myyjaiset, hevosvaunut ja niista kuuluva kopina. Tasta on alue, jossa asun tehty. Paasen tuoksuttelemaan tuoreita hedelmia paikallisen vihannesmyyjan kojulle ja tinkimaan 600 teepussin paketista. Kun tarvitsen maitoa, kipaisen alakerran kauppaan. Kun haluan fiilistella paikallisia nahtavyyksia, kavelen pari korttelia ja olen Dublinin linnalla ja christchurchin katedraalilla. Aamuisin minua ei aivan kauheasti naurata 20 minuutin kavelymatka bussille, mutta naina lauantaiaamuina olen kiitollinen siita, missa asun. Kun me haluamme sen paremman version irish breakfastista, menemme 100 metrin paassa sijaitsevalle teurastajalle tai sen kilpailijalle hakemaan juuri ne sen hetken parhaat tarjoukset. Jos joskus haluaa teatteriin, se loytyy vahan matkan paasta. Ja ne alueen asukkaat. Eihan naita loydy kuin elokuvista! Ja jotenkin vain olen paatynyt sinne jonnekin ja taalla on aika kivaa!

Kadonneen postin metsastajat

Sain paketin. Kiva. Toimitus olisi ollut paivasaikaan, kun olimme molemmat toissa, joten sain paketin sijasta lapun, jolla hakea paketti. Niin. Kiva. Tahan asti lukija on sita mielta, etta asiassa toimitaan, kuten suomessa. Niin. Kiva. MUTTA paikallinen postikonttori on avoinna klo 7-17.30 maanantaista perjantaihin. Kiva. Minulla on toita nyt ollut 8.30-17.00, joka tarkoittaa etta minulla olisi ennen toita 90 minuuttia aikaa hakea paketti ja toiden jalkeen huimat 30 minuuttia. Niiin. Sitten todellisuus iskee. Minulla kestaa keskiverrosti 90minuuttia paasta toihin sielta, jossa asun. Postikonttori sijaitsee tottakai alueemme aivan toisella laidalla ja joutuisin ottamaan 2 bussia paastakseni sinne. Ja kyseessa on siis minun PAIKALLISposti. Kiva. Minulla on nyt sitten kaksi mahdollisuutta taman jalkeen. Joko valtuutan poikaystavan hakemaan paketin tai lahetan sen toiseen osoitteeseen ja maksan 3 euroa. Poikaystava mietti hetken ja totesi etta voisihan han yrittaa lahtea hakemaan pakettia ennen toita, mutta helpoin keino olisi lahettaa se hanen isalleen. Niin, kiva. Taas kuulostaa helpolta. Mutta. Posti ei kerro aikaa, jolloin toimittaa paketin, mika tarkoittaa sita, etta paketin vastaanottaja on sidottu kotiinsa koko paivaksi. Koska jos paketti ei talla toisella kerralla loyda vastaanottajaa, lahtee paketti takaisin lahettajalle. Mietin myos vaihtoehtoa, etta paketin olisi lahettanyt toihini, mutta siina tulee ongelma vastaan. Postimies ei paase turvamiesten ohi toimittamaan pakettiaan. Huoh! Toivonkipina leimahti, kun kollegani kysyi miksen laheta pakettia toiseen konttoriin. Nerokasta! Soitin postin puhelinpalveluun vain kuullakseni, etta kyseinen on mahdotonta. Hae tai maksa 3 euroa. Kiva.! Nyt ajattelin nostaa tyttoystava- kortin esiin ja rapyttaa silmiani jos poikaystavani suostuisi heraamaan maanantaiaamuna kaksi tuntia aiemmin hakemaan pakettia. Toivossa on hyva elaa.

Irlanti. Maa, jossa tehdaan mahdollisesta mahdotonta.

Tyot aloitettu

Nyt on kulunut kaksi viikkoa siita, kun saavuin Dubliniin. Paljon on ehtinyt tapahtua enka voi uskoa kuinka jouhevasti kaikki on mennyt. Asunto rupeaa tuntumaan kodilta, tyo tuntuu mukavalta ja uusia ystavia on saatu. Minulla on nyt irlantilainen PPS-numero ja taman kuun lopusta rupean maksamaan veroni tanne. Viela, kun saisi pankkitilin..joka antaa odottaa itseaan..pankkitilia taalla, kun ei saa jos jotakin laskua ei ole tullut nimissasi tai kuten minun tapauksessa, valtio kirjoittanut kirjetta allekirjoittaneelle.
Huonot uutiset kotoa kertoivat minun menettaneen suomalaisen sosiaaliturvan, koska KELA katsoo, ettei minulla ole asuntoa suomessa vuokrattuani sen eteenpain. Tasta paatoksesta aion valittaa, koska vaikka asunnossa asuu toinen henkilo, omistan asunnon edelleen. Se on ensi viikon to do-listallani.

Olen jopa hankkinut kirjastokortin tassa kaiken tuoksinnassa ja sita hakiessa huomasin, etta paikallinen kirjasto tarjoaa jopa suomalaista kirjallisuutta! Jaa nahtavaksi mita oikeasti on tarjolla, mutta sita he ainakin mainostavat. Lisaa aiheesta, kun paasen kirjastoon asti ;)

Olen saanut aimoannoksen takaumia menneisyydesta taalla asuessani. Meilla ei ollut ennen viime viikkoa digitaalista tv:ta ja olimme 3 analogisen ja erittain epavakaisen kanavan varassa. Taalla tv:n katsominen oli kuin joskus lapsuudessa, kun vuorotellen kavimme saatamassa antennia saadaksemme paremman kuvan ja useimmin lopputulos oli huonompi kuin ennen saatoa. Ja tv suoltaa mainoksia kohta tulevasta tv:n digitaalisuuteen vaihtumisesta..kuin katsoisi eiliseen :) ..ja nyt meidankin perheesta loytyy uusi, hieno digiboksi ja sata kanavaa. Viela, kun ehtisi katsoakin jotakin.. ;)

Tupatarkastus suoritettu

Nonni! Saavuin aurinkoiseen Dubliniin lauantaina noin puoli kolmen aikaan. Lento oli hieman etuajassa ja laukutkin sain todella nopeasti. Olin varautunut lentokentalla pahimpaan laukkujeni kanssa, mutta miellyttavaan 30€ hintaan sain kaikki tavarani lennolle. Positiivinen yllatys silla katalogin mukaan ylimaarainen kilo olisi maksanut minulle 15€...ja pahoittelen kotosuomen kirjainten puuttumista, koska paatin olla ostamatta omaa kannettavaa, viela ainakin.

Lauantai Dublinissa alkoi tupatarkastuksella ja asunnon hyvaksymisella, mutta pieni asia, joka minua hieman mietitytti oli se, etta etuoven lukko nayttaa silta kuin se olisi murrettu. Aiommekin pyytaa vuokraemannalta uutta ovea vedoten turvattomuuden tunteeseen, jonka tuo rikkinainen lukko aiheuttaa. En vain voi kasittaa joitakin kohtia vuokrasopimuksessamme. Ja nama ovat irlantilaiselle avomiehelleni aivan itsestaanselvyyksia. Kohta 1) asunnossa ei saa tehda minkaanlaisia muutoksia tavaroiden jarjestykseen ja asunnossa jo olemassaolevaa ei saa korvata tai sinne uutta lisata ilman vuokraemannalta saatua lupaa. Ja kohta 2) vuokravakuus on maksettava valittomasti, mutta vuokralainen ei saa siita minkaanlaista kuittia tms. Kai tahan kaikkeen tottuu..ajan kanssa.

Vähiin käy ennen loppuaan tää

Aika suomen kamaralla.

Tässä vaiheessa pitää huomauttaa ja kiittää, että tähän en olisi pystynyt ilman ihanien ystävien ja perheenjäsenten apua!

Nyt on vuokraisäntäverotus hoidettu kuntoon, vuokrasopimukset kirjoitettu ja vuokra-asunto tarkastettu. Olen myös vastaanottanut vuokravakuustilin todennuksen ja hoitanut itselleni virkatodistukseen apostille-leiman ihanaan 11€ hintaan. Auto ja suuri määrä omaisuutta myyty tai annettu/ heitetty roskiin. Vakuutukset päätin pitää voimassa, koska esim. matkavakuutus korvaa lääkärikäyntini seuraavan 3kk. Enkä tiennyt, että jos oikeusturvavakuutuksen lopettaa, mutta päättää kuitenkin uudestaan ottaa voimaan, pitää se olla ensin 2 vuotta voimassa ennen kuin se oikeasti hyödyttää veronmaksajaa..?..minulla on siis 3kk aikaa etsiä vakuutukset irlannista. Jotain sekin tästä rumbasta pois. Päätin myös olla vanhanaikainen ja postittaa niille, jotka tulivat mieleeni perinteiset "osoite muuttuu" -kortit, koska siinä oli vain jotain ihanan nostalgista. Liitin kyllä mukaan esim. sähköpostini, jos joku minut haluaa tavoittaa muualta kuin facebookista.. ;) Ja huomautuksena tähän väliin lukijalle. Jos et saanut korttia tarkoitti se vain sitä, että en ehtinyt pyytää osoitettasi tai yksinkertaisesti kortit loppuivat kesken....onhan sukulaisia jo niin monta ;)

Asunto on imurointia ja lattianpesua vajaa valmis ja sen päätin aloittaa klo 07.00 huomenaamulla pienenä viimeisenä vinkkinä naapureille..laukut on myös pakattu ja itkettävä määrä tavaraa jäi vielä niiden ulkopuolelle. Huomenna en aio tehdä muuta kuin nauttia mahdollisimman paljon ja aloittaa matkaodotuksen!

Annie Lennox sopii mielestäni tähän väliin loistavasti

Pakkaa, pakkaa, pakkkaaa

Aika tuntuu lentävän siivillä, kun yrittää saada kaiken tehtyä vaaditussa aikarajassa. Nyt olen varmuudeksi tilannut virkatodistuksen, joka täytyy joku päivä käydä maistraatissa ns. apostille-todistamassa.Virkatodistushan (voimassa 3kk leimasta) toimii virallisena tiedonantona ulkomaisille tahoille, mutta vain jos siinä on maistraatin leima eli tämä ensin mainitsemani apostille-todistus. Sen onneksi saa niinkin helposti kuin vaan marssimalla lähimpään maistraattiin eli se helpottaa urakkaani huomattavasti. Olen myös laatinut valtakirjoja ja ns. avoimia asianajokirjoja, jotka auttavat tulevaisuudessa äitiäni hoitamaan suomeen jääviä asioitani huomattavasti helpommin. Pohdin myös vielä sitä, ilmoittaako maistraatille muuttavani ulkomaille pidemmäksi aikaa vai 11kk:si. Tämä sen takia, että yli vuoden pesti ulkomailla poistaa sosiaaliedut suomesta, jolloin niitä pitäisi uudelleen hakea palatessaan suomeen ja en ole varma haluanko ihan vielä poistua suomen sosiaaliedun piiristä.. olen sen verran turvallisuudenhakuinen persoona, että haluaisin tehdä asiat varman päälle. Sekin pieni asia kuin suomessa odottavat sosiaaliedut luo turvaa pienelle isoon maailmaan lähtevälle tytölle. Suureksi yllätyksekseni olen myös todennut, että jopa verohallinnosta voi saada hyvää palvelua! Myös synkällä tummalla hahmolla voi olla sydän puhdasta kultaa ;) Olen saanut kullan arvoisia vinkkejä ja elämää helpottavia niksejä niiltä parilta virkailijalta, joiden kanssa olen asioinut. Go 020verottaja! :) Noh kysykää olenko samaa mieltä vielä siinä vaiheessa, kun postiluukusta tipahtaa ennakkoverolappuset..:D

Sulje silmät ja anna itsellesi hetki haaveilla kodista..

Edward sharpe& The magnetic zeros

Koska aikaahan on tehdä vaikka mitä..

Kopioin teille tämän tekstin, joka on jo pitkään ollut mielestäni yksi parhaiten kirjoitetuista teksteistä historiassa.

Out of the night that covers me,
Black as the Pit from pole to pole,
I thank whatever gods may be
For my unconquerable soul.

In the fell clutch of circumstance
I have not winced nor cried aloud.
Under the bludgeonings of chance
My head is bloody, but unbowed.

Beyond this place of wrath and tears
Looms but the Horror of the shade,
And yet the menace of the years
Finds, and shall find, me unafraid.

It matters not how strait the gate,
How charged with punishments the scroll.
I am the master of my fate:
I am the captain of my soul.

Oih! Jotkut ne vain omaavat kirjoittamisen lahjan, kun toiset niistä haaveilevat! Tuota loppua tulen toistamaan päässäni hyvinkin paljon tulevina viikkoina...

Barryyn voi aina luottaaaaaa!

Onneksi minulla ja poikaystävälläni on samanlainen maku sisustuksen tyylisuunnassa. Yksi huoli vähemmän, kun ei tarvitse miettiä mitä muovisia joulupukkeja se mies kantaa ovesta sisälle sisustukseksi....

Näin ensimmäisiä kuvia tulevasta asunnostani ja onneksi se on tyylillisesti hyvin moderni (as they say in ireland)! Verhot saa aina vaihettua, mutta vessan kokolattiamattoa ei!

 Noh tiedän erään irkun, joka saa tottua kivuliaasti nukkumaan seinän ja minun välissä tuon kokoisessa sängyssä. Minä, kun valitettavasti en ole huomaavin nukkuja :D B onneksi tietää sen ja osaa jo valmistautua koitokseen :)

Vielä ei ainakaan se kammottava matto lattiassa pilkistä näissä kuvissa..liekö Barry valinnut kuvat siten.. ;)

Asunto on nyt saatu ja toinen vuokrattu..luojan kiitos!!

Stressini lieventyi täällä suomen puolella olevan asunnon kohtalosta. Sain vuokrattua asuntoni ja vielä osin kalustettuna. Tätä ilon hetkeä! Eniten tuskaa on ehkä aiheuttanut oikeanlaisen vuokralaisen etsiminen. Kyllähän yhteydenottoja sateli, mutta mitä sitten sen ensimmäisen kyselyn jälkeen tapahtui oli yleensä aivan nolla. Tai sitten kyselijä oli vasta-alkaja vuokrausmarkkinoilla, joka ei tiennyt mitä takuuvuokra tarkoittaa. Ja valitettava tosiasiahan vain on, että kun 4 viikon aikajaksolla yrittää muuttaa elämänsä maasta toiseen, aikaa ei liiemmilti jää opettaa toiselle perusasioita. Mutta kuin ihmeen kaupalla (ja kiitos hyvien ystävien avun!) sain mielestäni hyvän vuokralaisen, joka oli vielä hyvinkin tyytyväinen vuokrasummaan. Nyt seuraava siirtoni onkin sitten tiedustella Irlannin päästä tuleva osoitteeni, jotta voin alkaa todenteolla tekemään muuttoilmoitusta ja tällä kertaa sitä oikeaa. Paniikissa ehdin jo tehdä muuttoilmoituksen vanhempieni asuntoon, jos olisikin ollut niin, että lentäessäni irlantiin minulla asuntoa ei olisi ollut.

Irlantihan on ollut nyt paljon otsikoissa täällä kotosuomessa asunnoistaan, joita lojuu tyhjillään laittoman paljon. Muutenkin meno on hyvinkin paljon 90-luvun Suomen kaltainen. Tällä mielikuvalla varustettu suomalainenhan olettaa asunnon etsimisen olevan helppoa. Vähiten jo senkin takia, että sattuu löytymään paikanpäältä henkilö, joka sen pystyy tekemään hänen puolestaan.. ei mennyt aivan kuin elokuvissa, ei! Ensinnäkin en ottanut huomioon, että elämme syyskuuta, jolloin koulut alkavat. Toisekseen en ottanut huomioon, että asunto etsitään Dublinin keskustasta, jossa asunnot todellakaan eivät jää tyhjiksi. En myöskään ymmärtänyt, että asuntoja ei siellä etsitä netin kautta taikka iltaisin ja viikonloppuisin vaan tähän kulutettu aika on yleensä pois työajasta! Voi minua vasta-alkajaa! Monet kerrat sain tekstiviestin jonka sisältö oli karu: Unelmien asunto meni ohi suun, taas. Joskus syynä oli se, että minä asun vielä suomessa eivätkä vuokraajat pystyneet tapaamaan minua tai sitten olimme vain yksinkertaisesti liian hitaita! Haaveilin jo, että olisi helppoa etsiä se nätein, huokein ja mieluiten ylimääräisellä makuuhuoneella varustettu asunto jostakin aivan keskustasta. Toisin kävi, mutta ei nyt sitten kuitenkaan aivan huonosti. Emme saaneet ylimääräistä makuuhuonetta emmekä ehkä sitä aivan huokeintakaan, mutta kolikon kääntöpuolelta löytyi kompakti pikkuasunto aivan keskustasta. Luulen, että tämä ratkaisu saattaa toimiakin meidän hyväksi :)

Syntymäpäivä, mikä ihana tekosyy pakata! :)

Jälleen kerran kolikko on kääntynyt ja yksi ryppy lisää naamassa. Ei onneksi tunnu missään :)

Olen onnellinen! Tavaraa on ruvennut virtaamaan ulos asunnosta ja tärkeimmät sopimukset (sähkö ja adsl edustavat minulle niitä) on irtisanottu. Silti tulee pakollinen tunne, että en haluaisi luopua yhdestäkään turhasta rätistäni, jota olen kolooni kantanut kuin hamsteri..onko pakko jos ei tahdo? Ja faktahan on, että kuukauden päästä en edes muista 90% niistä tavaroista, joista luovuin. On se vaan kyllä hienoa nähdä ihmisten onnelliset ilmeet tavaraa saadessaan tai adoptoidessaan. :) Ja vaikka tulisinkin renkaat vinkuen kuukauden päästä takaisin täytyy todeta, että mikään ei puhdista sielua kuin muutto ja vanhasta luopuminen! Mutta ihan kaikesta en silti vaan piruuttanikaan luovu! Jos annan rakkaan Marilyn tauluni hiipua menneisyyteeni, tasapainotan universumiani piilottamalla sarpanevan patani syvimpään pahvilaatikkoon, josta vain minä sen osaan etsiä! Hah! ;)

Blogin tarkoitus muuttuu..

Hei mussukat!

Aion nyt julkistaa pitämäni blogin ja ehkä tulevaisuudessa jopa KIRJOITTAA sinne.. ;)

Muutan irlantiin 20 päivän päästä ja päässä surisee niin, että en tiedä mistä aloittaisin! Noh tänään tulee ensimmäinen vuokralaisehdokas katsomaan asuntoani ja katsotaan kuka sen lopulta sitten vuokraa.. ;)

Blogi tulee olemaan väylä, jolla kommunikoida viikottaisista tapahtumista ja sattumuksista ja niitähän takuulla tulee riittämään! :) Ai niin ja ystäväiset, tavarat tulevat mahd. pian myyntiin eli ilmoitelkaa eteenpäin tavaroita tarvitseville! Esim sohva, sänky, tv-taso jne.

Rupeeko teitä jo jänskättää?? Mua ainakin, kihkih! :) Lupaan hieman parempitasoista tekstiä heti, kun pään surina lakkaa...!