Predator odottaa!!

Ystavani tormasi lauantaina toista lahtiessaan varsin erikoiseen nakyyn, kun kaksi miesta, pukeutuneina predator asuihin, kavelivat hanen ohitseen. Tasta syntyi keskustelu ja saimme kuulla elokuvan tayttaneen 25vuotta. Syntymapaivien kunniaksi kaupungissa on ollut erilaisia kunnianosoituksia, joista viimeisin on elokuvan esitys ensi keskiviikkona. Olimme jo aivan intona siita, etta naemme itse elokuvan, mutta voitte kuvitella intomme, kun kuulimme missa esitys on. Tama olisi ainutlaatuinen tilaisuus nahda predator erittain erikoisessa paikassa, aivan oikeassa 60-luvulla toimineessa elokuvateatterissa. Olihan siihen nyt aivan pakko tarttua ja maksaa suunnaton 7euroa tasta herkusta.

thesugarclub on aivan Dublinin keskustassa ja se on tuulahdus mennytta aikaa ja erikoisuutta. He jarjestavat erilaisia tilaisuuksia, vaikkapa lapsesi koulunaytelman esityksen lavallaan, jos asiasta paastaan sopuun. Olen jo nyt aivan rakastunut, enka ole viela edes nahnyt koko paikkaa! Tule jo keskiviikko!!

River flows in you by Yiruma ladies and gentlemen!

Rakastan vanhoja kirjoja. Niiden tuoksua, ulkonäköä ja musteen laatua. Paperi tuntuu niin pehmeältä ja ihanalta sormia vasten lukiessa. Minulla on jo hetken aikaa ollut sopimus muutaman ystäväni kanssa siitä, kuinka he saavat minut estettyä ostamasta uusia (vanhoja) kirjoja. Välillä hieman vaihtelevalla menestyksellä, koska olen myös erittäin hyvä keksimään itselleni tekosyitä, miksi juuri tämä kirja pitäisi saada. Eikä minulle ole niin kauheasti edes väliä onko kirja hyvä vai ei, onhan se kaunis jo katsoa. Kokoelmistani nimittäin löytyy myös italialainen postimyyntikuvasto vuosien takaa vain ja ainoastaan, koska se on niin ylvään näköinen kangaskansiensa kanssa. Ja se tuntuu kaiken painonsa kanssa erittäin mukavalta kädessä!

Onneksi toin muutaman uuden kirjan tullessani Suomesta! Olen muutaman viikon saanut palkkaa siitä, että istun ja luen kirjaa siirryttyäni hetkeksi takaisin laskutuksen puolelle. Olen jo kolunnut läpi kolme kirjaa (kaksi oli suhteellisen ohuita, mutta uhhum, ensimainittu vaan kuulostaa hienommalta ;) ) ja tarvitsin jälleen uuden. Kirjahyllyä katsoessani ei ollut kysymystäkään siitä puristuvatko sormeni sen vanhan, ihanan kirjan ympärille vai eivät. Kirjan irtonainen kansipaperi on hieman kulmista kulunut ja värit ovat kellastuneet. Tuoksutellessa sivuja mieleen tulee puhdas pyykki ja puiset junaradat. Kirja on Rudyard Kiplingin Valon kadotessa, kolmas painos. Se on painettu hienolle suomalaiselle paperille Helsingissä rauhan vuonna 1950. Ystäväni Paola hengähti jo nähdessään kirjan, vaikkei edes tiennyt mistä se kertoo (koska olen löytänyt sukulaissielun hulluudelleni). Vanhat kirjat kertovat tarinaa elämästä, haaveilluista iltapäivistä ja laiskoista sunnuntaista. Ne kertovat painetun tekstin mahdista ja dinosauruksista bussissa! Unelmieni talossa on kirjasto lattiasta kattoon täynnä kirjoja ja mukava sohva, jossa niitä lukea kaappikellon tai musiikin säestämänä. Ja kansi aukeaa..

Every sperm is sacret..

Irlanti on monelta osaltaan aivan ihana paikka asua, mutta pohjoismaisen silmin katsoessani vieläkin minua ihmetyttää muutama asia. Moni selittyy suurestikin sillä, että perinteinen irlantilainen on rakennettu toimimaan hieman eri tavalla kuin meidät pohjoisen kansa. Asiat täällä hoituvat aina "huomenna", vaikka tuskin kukaan tietää mikä huominen se tulee olemaan. Ei ole mitenkään ihmeellistä, että bussi on 10 minuuttia myöhässä tai lääkäriaikaa joudut odottamaan muutaman kuukauden..tai vuoden. Asiat puhutaan mieluummin toisen selän takana, kuin suorasti asiasta keskustelemalla, sillä jokuhan voi pahoittaa mielensä. Minua vieläkin iljettää latoa kaikki roskat samaa pussiin, kun olen vuosikausia tottunut lajittelemaan. Irlantilainen yhteiskunta on materialistinen, kertakäyttöinen kulttuuri, jolle vain tavaran hinta ratkaisee. Täällä asuessani en ihmettele enää miten maailman merissä voi lojua tonneittain muovisia jätteitä. Irlantilainen miettii miksi ostaa kalliimpi, kestävä tuote, kun naapurista samantapaisen saa halvemmalla hetkeksi. Tai ehkä pahin on katsoa kuinka kaikki mahdollinen on kääritty muoviin ja vielä siitä muoviin ja kuinka täällä suurinosa muovipusseista on lähes kertakäyttoisiä ohuita pusseja. Ystävät ovat vakuuttuneita, että suomesta tuttu pullonkierrätys olisi menestys täällä jo pelkästään juomankulutusta ja asunnottomien määrää miettimällä.

Hyvinkin usein saan takaumia menneistä ajoista suomessa. Tällä hetkellähän tilanne on samantapainen, kuin 90-luvun suomessa nousukauden jälkeen. Ulkopuolisen silmin yhteiskunnasta löytyy monta ongelmakohtaa, joihin löytyisi huomattavan helppojakin ratkaisuja aivan vain yksinkertaistamalla. Vaikean muutoksesta tekee irlantilainen mentaliteetti. Heillä on sisäänrakennettu muutoksen vastarintaisuus ja kapina auktoriteettia vastaan, enkä enää sitä ihmettele. Korruptio kukoistaa yhteiskunnan pylväissä ja useimmiten sanat ovat suuremmat, kuin teot. Ja uskonto, se on kaikkialla ja kokoajan läsnä. Uskonnon takia irlannissa on vieläkin laitonta tehdä abortti, jopa tilanteissa, jolloin äidin terveys on vaarassa. Maata on suuresti kuohuttanut uutinen erään intialaissyntyisen naisen kuolemasta raskausmyrkytykseen, joka oltaisiin voitu välttää abortoimalla raskaus. Jopa syöpäpotilas joutuu matkustamaan muualle abortoimaan raskautensa, jos haluaa hoidattaa itsensä terveeksi. But hey, every sperm is sacret! And life goes on..

Sataa, sataa& ropisee

Voi näitä päiviä! Päiviä, kun olisi ollut vain parempi jäädä nukkumaan. Koska aloitan työni nykyään huomattavasti aiemmin, kävelen bussille aamuisin. Tämä ei minua yleensä haittaa, koska hyötyliikunta on suotavaa, paitsi näinä aamuina. Aamuina, kun ilma muistuttaa lähinnä Suomen loppusyksyn keliä ja eteesi näet juuri kengänkärkien verran. Vesi ei tule ylhäältä alaspäin vaan juoksee punttia ylöspäin ja tekee kierteitä naaman edessä saavuttaakseen maksimikastumisen. Raukkaparka sateenvarjoni pyrki taistelemaan jopa 2 metriä kotiportilta, mutta antoi periksi tuulelle, joka teki siitä naurunalaisen. Siinä se oli, pieni musta sateenvarjoni, väärinpäin kääntyneenä, mutta elossa. Pysähdyin ja taistelin sen tuet takaisin oikeille paikoilleen, vain huomatakseni niiden taas taipuvan takaisin tuulen voimasta. Jaksoin tätä pientä tanssiamme seuraavat 10 minuuttia, koska olin mukamas vakuuttunut, että sateenvarjo pitäisi minut turvassa sateelta. Loppuen lopuksi jouduin myöntämään, että tämä sotilas on mennyttä ja jatkoin tarpomista ilman "turvaani". (Lue tämä kohta: heitin sateenvarjoni jonnekin Old Storehousen kulmille mutinan saattelemana ja potkaisin sitä pari kertaa ennen matkan jatkumista.) Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin sanonta kuin uitettu koira, on hyvinkin tarkka ja ostoslistalle kirjataan kanootti ja kumisaappaat. Niin, jos ette vielä tienneet, Irlannissa sataa.   

Vesi..ei ongelmaa!

Dave kavi luonamme jo aikaisemmin katsomassa millainen vesiongelma asunnossa on. Antamansa arvion ja listan tehtavasta kerroimme sitten eteenpain vuokraemannallemme ja sovimme alustavasti korjauspaivaakin. Ja vihdoin se koitti! Kotiin tullessa oli mukava yllatys loytaa ylimaarainen jalkapari kylpyhuoneesta. Pitaa nyt kylla kiittaa, etta loytyy noinkin taidokkaita kasia lahipiirista! Noin tunnin uurastuksella Dave sai selville oikeat ongelman aiheuttajat, joka suihkun kohdalla oli yksinkertainen tukkeama. Uusi, juuri asennettu pumppu sai sittenkin jaada paikoilleen (pienen hienosaadon saattelemana) ja nyt meilta taas loytyy sellainen hienous, kuin lammityksen ajastin! Tervetuloa takaisin aamusuihku! Tervetuloa takaisin hampaidenpesun kylmavesi! Enaa ei tule lavuaarista tai vessanpontosta kuumaa vetta tai suihkusta pelkkaa kylmaa. Ja mika hienointa! Meilla on myos nyt sellainen luksus, kuin vedenpaine! Suihkussa kayminen tuntuu samalta kuin suomessa ja voin sanoa, etta harvalla taalla on samanlaista!

Loysin myos orgaanisen supermarketin, joka toimittaisi kotiimme ruisleipaa. Valitettavasti itse kauppa ei ole kovinkaan lahella..dublinissa kyllakin.

http://www.organicsupermarket.ie/

Tunteellinen hopottaja (on tainnut syoda liikaa suklaata)

Joulu suomessa teki sielulle hyvaa. Hyvaa seuraa, naurua ja lunta! Viikon ero teki myos parisuhteelle hyvaa ja koko sydamesta voin sanoa, etta onni on hyva kumppani vierella. Onni on myos sita, etta ruoka odottaa poydassa kotiin tullessa tai tuttu putkimies, joka vihdoin korjaa meidan surkuhupaisan vesiongelman. Onni on myos loytaa hyva vuokralainen ja mukavia tyokavereita. Niin, elama on mukavaa. Onnea lisaisi omat peitot sangyssa ja flunssan pois manaaminen, mutta onnellinen tytto ei valita pienista mutkista. Vihdoin tuntuu, kuin olisimme loytaneet sen yhteisen tahdin kulkea ja tehda asioita. Onhan sita ihmetelty jo muutama kuukausi.

Mahtavuutta on hyvan vihanneskauppiaan loytaminen, joka iloisesti tervehtii sisaan kavellessa ja muistaa nimesi. Mahtavuutta on lahjaksi saatu hyva kirja ja oikeat kahvit (presidentista tietenkin) uudesta kahvinkeittimesta. Soottia on mies sytyttamassa kynttiloita iltasella, etta aterialla on oikea tunnelma. Arsyttavaa on se, etta se sama mies ei suostu istumaan elokuvateatterissa Hobittia katsomassa, mutta aina ei voi voittaa. Asia otetaan vain positiiviselta kannalta.. yksin onkin helpompi saada parempi paikka ja elokuvateatteriin mennaan iso irtokarkkipussi kadessa, jota EI tarvitse jakaa. Onhan parisuhteen kannalta hyva olla valilla erossa..muhahhaha. Niin ja onni on myos mukava asiakas, koska niita mulkkuja on aina 13 tusinassa. Huomaakohan joku, etta hopottaja on tanaan aika onnellinen elamastaan?