River flows in you by Yiruma ladies and gentlemen!

Rakastan vanhoja kirjoja. Niiden tuoksua, ulkonäköä ja musteen laatua. Paperi tuntuu niin pehmeältä ja ihanalta sormia vasten lukiessa. Minulla on jo hetken aikaa ollut sopimus muutaman ystäväni kanssa siitä, kuinka he saavat minut estettyä ostamasta uusia (vanhoja) kirjoja. Välillä hieman vaihtelevalla menestyksellä, koska olen myös erittäin hyvä keksimään itselleni tekosyitä, miksi juuri tämä kirja pitäisi saada. Eikä minulle ole niin kauheasti edes väliä onko kirja hyvä vai ei, onhan se kaunis jo katsoa. Kokoelmistani nimittäin löytyy myös italialainen postimyyntikuvasto vuosien takaa vain ja ainoastaan, koska se on niin ylvään näköinen kangaskansiensa kanssa. Ja se tuntuu kaiken painonsa kanssa erittäin mukavalta kädessä!

Onneksi toin muutaman uuden kirjan tullessani Suomesta! Olen muutaman viikon saanut palkkaa siitä, että istun ja luen kirjaa siirryttyäni hetkeksi takaisin laskutuksen puolelle. Olen jo kolunnut läpi kolme kirjaa (kaksi oli suhteellisen ohuita, mutta uhhum, ensimainittu vaan kuulostaa hienommalta ;) ) ja tarvitsin jälleen uuden. Kirjahyllyä katsoessani ei ollut kysymystäkään siitä puristuvatko sormeni sen vanhan, ihanan kirjan ympärille vai eivät. Kirjan irtonainen kansipaperi on hieman kulmista kulunut ja värit ovat kellastuneet. Tuoksutellessa sivuja mieleen tulee puhdas pyykki ja puiset junaradat. Kirja on Rudyard Kiplingin Valon kadotessa, kolmas painos. Se on painettu hienolle suomalaiselle paperille Helsingissä rauhan vuonna 1950. Ystäväni Paola hengähti jo nähdessään kirjan, vaikkei edes tiennyt mistä se kertoo (koska olen löytänyt sukulaissielun hulluudelleni). Vanhat kirjat kertovat tarinaa elämästä, haaveilluista iltapäivistä ja laiskoista sunnuntaista. Ne kertovat painetun tekstin mahdista ja dinosauruksista bussissa! Unelmieni talossa on kirjasto lattiasta kattoon täynnä kirjoja ja mukava sohva, jossa niitä lukea kaappikellon tai musiikin säestämänä. Ja kansi aukeaa..