Tunteellinen hopottaja (on tainnut syoda liikaa suklaata)

Joulu suomessa teki sielulle hyvaa. Hyvaa seuraa, naurua ja lunta! Viikon ero teki myos parisuhteelle hyvaa ja koko sydamesta voin sanoa, etta onni on hyva kumppani vierella. Onni on myos sita, etta ruoka odottaa poydassa kotiin tullessa tai tuttu putkimies, joka vihdoin korjaa meidan surkuhupaisan vesiongelman. Onni on myos loytaa hyva vuokralainen ja mukavia tyokavereita. Niin, elama on mukavaa. Onnea lisaisi omat peitot sangyssa ja flunssan pois manaaminen, mutta onnellinen tytto ei valita pienista mutkista. Vihdoin tuntuu, kuin olisimme loytaneet sen yhteisen tahdin kulkea ja tehda asioita. Onhan sita ihmetelty jo muutama kuukausi.

Mahtavuutta on hyvan vihanneskauppiaan loytaminen, joka iloisesti tervehtii sisaan kavellessa ja muistaa nimesi. Mahtavuutta on lahjaksi saatu hyva kirja ja oikeat kahvit (presidentista tietenkin) uudesta kahvinkeittimesta. Soottia on mies sytyttamassa kynttiloita iltasella, etta aterialla on oikea tunnelma. Arsyttavaa on se, etta se sama mies ei suostu istumaan elokuvateatterissa Hobittia katsomassa, mutta aina ei voi voittaa. Asia otetaan vain positiiviselta kannalta.. yksin onkin helpompi saada parempi paikka ja elokuvateatteriin mennaan iso irtokarkkipussi kadessa, jota EI tarvitse jakaa. Onhan parisuhteen kannalta hyva olla valilla erossa..muhahhaha. Niin ja onni on myos mukava asiakas, koska niita mulkkuja on aina 13 tusinassa. Huomaakohan joku, etta hopottaja on tanaan aika onnellinen elamastaan?