Sataa, sataa& ropisee

Voi näitä päiviä! Päiviä, kun olisi ollut vain parempi jäädä nukkumaan. Koska aloitan työni nykyään huomattavasti aiemmin, kävelen bussille aamuisin. Tämä ei minua yleensä haittaa, koska hyötyliikunta on suotavaa, paitsi näinä aamuina. Aamuina, kun ilma muistuttaa lähinnä Suomen loppusyksyn keliä ja eteesi näet juuri kengänkärkien verran. Vesi ei tule ylhäältä alaspäin vaan juoksee punttia ylöspäin ja tekee kierteitä naaman edessä saavuttaakseen maksimikastumisen. Raukkaparka sateenvarjoni pyrki taistelemaan jopa 2 metriä kotiportilta, mutta antoi periksi tuulelle, joka teki siitä naurunalaisen. Siinä se oli, pieni musta sateenvarjoni, väärinpäin kääntyneenä, mutta elossa. Pysähdyin ja taistelin sen tuet takaisin oikeille paikoilleen, vain huomatakseni niiden taas taipuvan takaisin tuulen voimasta. Jaksoin tätä pientä tanssiamme seuraavat 10 minuuttia, koska olin mukamas vakuuttunut, että sateenvarjo pitäisi minut turvassa sateelta. Loppuen lopuksi jouduin myöntämään, että tämä sotilas on mennyttä ja jatkoin tarpomista ilman "turvaani". (Lue tämä kohta: heitin sateenvarjoni jonnekin Old Storehousen kulmille mutinan saattelemana ja potkaisin sitä pari kertaa ennen matkan jatkumista.) Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin sanonta kuin uitettu koira, on hyvinkin tarkka ja ostoslistalle kirjataan kanootti ja kumisaappaat. Niin, jos ette vielä tienneet, Irlannissa sataa.