Muistin pitkästä aikaa lukea erästä lempiblogiani. Taas tuntui, kuin lukisi omia ajatuksia ja sieltä bongasin myös seuraavan helmen nimeltä The national https://m.youtube.com/watch?v=A-Tod1_tZdU
Olen huomannut, että irlannin aikani on pehmentänyt musiikkimakuani ja muokannut sitä, noh sanottakoon suoraan, aikuismaisempaan suuntaan. Enemmän pianomusiikkia, vähemmän räyhähumppaa. Kävelin kotiin ja laitoin tämän soimaan tietämättä mitä tuleman pitää. Musiikki alkoi pehmeänä ja minusta tuntui kuin kävelisin musiikkivideon sisällä. Ensin ohitseni käveli pariskunta käsi kädessä, ei mitään erikoista. Sitten tuli koditon mies pyytämään kolikkoa, kulmassa nukkui sammunut mies ja videoni kruunasi itkevä nainen rappusilla ja ilmeisesti hänen lohduttava tyttärensä. Kaikki tämä sopi kuin suunnitellusti juuri päättyneen sateen jälkeiseen auringonpaisteeseen, jolla videoni alkoi. Pakko sanoa nyt toki tähän väliin ettei kotimatkallani yleensä kyllä kuin niitä pariskuntia yleensä näe. Niin ja mainitsinko jo, että a) pillitän nykyään aivan mistä tahansa B) olen myös ällöttävästi onnistunut luomaan ruusunpunaisille unelmille jonkinlaisen sietokyvyn ja c) minusta taitaa vähitellen kuoriutua vähän tyttöä ulos..
Muita lähiaikojen helmiä (päivitetty lista mobiililinkkejä ja pari uutta linkkiä):
Toivotaan, että hyvä kiertää ja jotakin tarttui lukijalle mukaan. I'm living in mtv yeah (not).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti