Sieltä ne tuli, pohjoisen vieraat! Pursuen positiivisuutta ja energiaa. Ja nauraen jalalle aka the limp:lle. Irlanti näytti vieraanvaraisuuttaan alkamalla sadekauden äbout 10minuuttia ennen koneen laskeutumista, mutta sepä ei (hurrrjaa) menoa haitannut. Nytkytimme keskustan ihanuuksia katsomaan ja queen of tartsiin kahville ja vieraille kuulemma jopa sopi rauhallisempi meno (nätisti valehdeltu rakkaat.) :-)
Vaikka tytöt eivät ehtineetkään nähdä niin paljoa kuin olisin toivonut, ehdin näyttää minulle rakkaimmat kulmat. St Stephen's Green ja Imma näyttäytyvät kauniina vaikka taivaalta tippuisi sammakoita ja olivat siksikin oivat vaelluskohteet.
 |
| Tässä baarissa osattiin meitä (tai minua) odottaa |
Immassa ollessamme saimme myös kokea sitä irlantilaista ihmettä nimeltä aurinko, joten tyytyväisyytemme oli taattu. Olisin kokonaisuutena toivonut tytöille enemmän auringonpaistetta, mutta ajatushan oli yhteinen aika ja siitä saimme todella nauttia. Viikonloppu oli totisesti aivan liian nopeasti ohi, mutta teki sielulle hyvää. Tapani mukaisesti tirautin muutaman kyyneleen tyttöjä hyvästellessä, pitäähän minun pitää itkupillin tittelistäni huolta. Hyvä puoli näkemisen vähyydessä oli vieraiden mielenkiinnon ylläpito, joten saisimmeko parin takaisin piakkoin? ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti