Sinä

Sinä,
Sinä olet minun turva
Sinussa on hyvyys, jota tavoittelen
Vieressä hyvä olla
Kainaloon kaipaan

Sinä vedit luoksesi
Vaikken tiennyt
Halusinko ennen kuin suutelit

Sinä näytät päivän kirkkauden
Metsätien Viitan
Kätesi otan ja kävelen

Positiivinen postaus

Elämä on muuttunut. Joka päivä huomaan miettiväni, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken. Elämä on ihanaa! (ja haastavaa.. ) Elo on kiireistä tällä hetkellä, enkä saa tehtyä kaikkea mitä haluaisin, mutta kuka näitä laskee. Tentit eivät juurikaan hurmosta herätä, mutta kyllä se siitä, kunhan parhaani yritän.



En voi vieläkään uskoa että suunnitelma, joka oli päässäni vielä vuosi sitten on nyt toteutunut. Työ, jota teen tällä hetkellä on ihan mukiinmenevää, vaikkei siitä unelmia ole tehty. Saan kuitenkin tehdä töitä mahtavan johtajan alaisuudessa, suurin osa työkavereista ovat todella mukavia ja palkastakin jää kulujen jälkeen taas rahaa säästämiseen.  Ensi kertaa pitkään aikaan saan palautetta, kun sitä ansaitsen, hyvällä ja huonolla, ja tunnen olevani arvostettu. Sellaista aikuisten dialogia, ilman jenkkihömppää.

Pääsin lukemaan alaa, jota halusinkin, ja päivä päivältä se myös kuulostaa ja tuntuu itselleni sopivalta. Työllistyminen alalle vain pelottaa, vaikka kaikkien ennusteiden mukaan se pitäisi olla helppoa. Asun loistavien ihmisten ympäröimänä, ja joilta opin koko ajan jotakin, tarpeellista tai tarpeetonta (oli se sitten uusi resepti, kuinka optimoida Mario kartissa ajonopeus tai kuinka sulavasti toimitaan itselle epämukavassa tilanteessa). Viime vuoden suunnitelmassa oli lisäys, ps, pienen pieni pyyntö, että pystyisin vihdoin adoptoimaan lemmikin. Muutto, ja kämppäkaverien jakama sama unelma mahdollistivat ennen niin mahdottomalta tuntuneet ajatukset: nyt kolme kuukautta meitä ihastuttamassa on ollut pieni Jackchi. Onnea on pienten tassujen kopina puulattialla, ja karvaisen kaverin aamutervehdykset.

Olen pirun kiitollinen myös siitä, että tällä hetkellä tuntuu, kuin myös läheisillä rapakon molemmin puolin on samat vibratot. Jokainen tekee joko jo omaa juttuaan tai kokevat muutoksia, jotka ovat positiivisia, elämää mullistavia. Itseäni ulkopuolisen silmin katsoessani voisin sanoa, että olen juurikin siellä elämässäni, jonne halusin. Ja itseni ihmetykseksi olen positiivinen kaikesta mitä elämällä on tarjota. Tänne kuulun ja täällä on kivaa.

Hintavertailua?

Irlanti: Dublin

Bensiini: 1,269-1,327e
Diesel: 1,199-1,228e

Vakuutusmaksut 2017 verrattuna 2016: keskimäärin +25%

Lääkärikäynti (gp) 60€, ensiapu 105€

Viiden päivän ruoka jne. ostokset kahdelle keskimäärin 52€, neljälle noin 70€ (jos koostuu suurimmaksi osaksi ruoasta)

sisältäen esim näistä jotakin:

Tuore seiti 400g 2.89€
Tuore lohi 400g 3.80€
Rasia tuoreita rapuja 200g 3.20€
Tarjous: kanankoivet 2€
2kpl naudan ulkofilee pihviä 5€
3kpl palsternakkaa 1.29€
Tarjous: 8kpl granny Smith omenoita 0.49€
Maito 1l 1.29€
(tai vaihtoehtoisesti 2l 1.89€)
Pala (iso pallo) mozzarellaa 0.89€
Kalkkunan jauheliha 400g 3.20€
Kokonainen broileri 1.3kg 4.89€
Tarjous: Kokonainen lanttu 0.49€
Kaurahiutaleita, luomu 1kg 1.29€
(vaihtoehtoisesti normaaleja 0.5kg 0.40€)
1kg perunaa (rooster) 1.15€
Selleri 0.89€
Tomaatti 6kpl 1.29€
Kokonainen kaali 2€
Pitkä paahtoleipä 1.49€
(tai vaihtoehtoisesti kokojyvä 1.89€)
Rasia pensasmustikoita 1.89€
Rasia vadelmia 1.79€
Kinkkuleike 250g 0.85€
(tai vaihtoehtoisesti keittokinkkua 400g 2€)
Sushi kit 8-10€
Tarjous: Pussi porkkanoita 0.89€
Pala cheddar juustoa 3.89€
(tai vaihtoehtoisesti lidlin cheddar 2.18€)
Tarjous: quarnin kananliha korvike 400g 2€
Pussi siemensekoitusta 1.10€
6kpl mini sipsipusseja 2.50€
Purkki majoneesia 2.19€
2prk reggae reggae kastiketta 2.50€
Salaattisekoitus 1.50€
Tarjous: sitruuna 4kpl 0.49€
2kpl margherita pakastepizza 2€
(tai vaihtoehtoisesti salami tai hawaii  2.50€)
Astianpesuaine 3.29€
Rulla leivinpaperia 1.85€
Purkki suihkusaippuaa 0.89€
Purkki muotovaahtoa 3€
Tarjous: valkaisuaine 2€
Tarjous: 60pesun nestemäinen pyykinpesuaine 10€

Voiko taas nukkua?

Maailma, tuo käsittämätön paikka. Sinä yllätät pessimistin kyllä mennen tullen. Tai siis pessimisti osasi odottaa, että maailma on julma paikka, mutta se, miten kanssaihmistä tällä hetkellä kohdellaan pistää vain vihaksi. Suomalaisten ministerien typeryys ja ylimielisyys, Amerikkalaisten uusi Hitler, joka pääsee kohta leikkimään ydinaseilla Kiinaa vastaan ja kodittomien määrä Irlannin kaduilla vain lisääntyy. Ja talvi on pitkä ja kylmä, yhtä kuin sydämeni maailmaa katsoessa. Eikö suurin osa meistä kuitenkin halua naapuriaan, ystäviään ja perhettään katsellessa vain parasta heille? (jopa niinä päivinä, kuin Pera oli taas parkkeerannut sinun puolelle tonttia). Pistää vain miettimään, mitä sinä näet katsellessasi hädänalaisten ihmisten kuvia? Ajatteletko, että jokainen viisi vuotias on valmis ampumaan sinut, jos nyt ei pelkästään leivänkannikan takia, kun on niin nälkä.Vai oletko empatiaa tunteva, hengittävä olento, joka tuntee piston sydämessään, koska tietää, että todella nopeasti itse voi olla samassa tilanteessa, jos me kaikki käännämme selkämme. Kun maailmasta loppuvat henkilöt, jotka taistelevat puolestasi, onko enää mitään väliä, mitä sinulle tapahtuu?

Lähden kaivamaan bunkkeria, tuu mukaan. Tai ehkä otan nokoset, en ole vielä päättänyt.

My watch has ended

Olen ollut virallisesti työtön syyskuusta lähtien ja jos olet seurannut toilailujani, olet tietoinen, että ihan omasta tahdosta laitoin itseni siihen asemaan. Olin siinä onnellisessa asemassa, että kiitos vanhan työpaikan toimien, olin oikeutettu tukiin ensimmäisestä päivästä lähtien miinus kolme päivää joka on vakio.

Työttömyyskorvaus täällä on viikoittain postista haettava, se ei kilahda tilille ja ensimmäiset 9 kuukautta työtön on oikeutettu suurempaan, 188e korvaukseen. Jos olisin jättänyt kertomatta poikaystävästäni, olisin saanut myös asumistukea, ja minulla olisi ollut mahdollisuus hakea medical cardia, joka oikeuttaa maksuttomaan lääkäripalveluun (ja joissakin tapauksissa myös lääkkeet maksetaan). En tuntenut tarvetta valehdella tai "jättää kertomatta" kuten irlantilainen asian kuvailisi, sainhan jo tuet mukisematta.

Vahtini päättyi joulukuun alussa ja näin kuukauden kokemuksella voin sanoa, että sain aivan mahtavan pomon ja Herra maajohtaja on aivan loistava esimerkki miten johtaa pitäisikin. Tunnen, että voin aidosti ja avoimesti puhua, jos jokin hiertää ja työntekijää arvostetaan. Vaikka työttömyyden aikana tulikin hetkiä, jolloin usko itseensä horjuikin, en muuttaisi hetkeäkään. Nyt on hyvä, turvallinen ja kotoinen olo ja voin alkaa panikoimaan taas kouluasioita.

Joulupuu on jo käännetty

On taas se aika vuodesta, kun muoviset joulupukit leikkiä lyövät tip tap, tip tap.

Irlantilaiset jouluperinteet eroavat suomalaisista kyllä niin räikeästi, etten vieläkään ole tottunut. Samoja piirteitä luonnollisesti löytyy lähiöiden valokaapeli-helvetistä, mutta pakko sanoa, että Irlantilainen panostaa tähänkin aina tuplasti enemmän. Pakko kyllä ihailla sitä sokeutta mauttomuudelle, jota edustaa esim yleensä aivan upea Stephen Greenin ostoskeskusrakennus,  joka joulun alla muuntuu bordellin näköiseksi, kiitos valo-installaation.

Irlantilainen koristaa kotinsa ensimmäisenä joulukuun päivänä, varmistaa että Facebook ystävät näkevät jokaisen yksityiskohdan; vilkkuvat kynttilävalot, tunteja koristellun muovikuusen (valkoinen, pinkki tai kirkkaan vihreä) ja sadat "tosi kivat lumiukko ja joulupukki figuurit". Siitä se ostoskeskuksissa juoksu voikin sitten alkaa. Mutta pitää myöntää, että ihailen kuinka yleisistä kuusista ei näy yksikään lamppu lähtevän, toisin kuin surullisen kuuluisasta Tuusulan apteekin kuusesta.

Tänne on myös rantautunut nyt parin viime vuoden aikana skandinaavinen joulu koristesarja ilmeisesti ikean innoittamana. Ja totta kai jokaiselle oman maun mukaan, mutta pitääkö se kuusi todellakin olla kaapissa jo tapanina? Tuntuu, ettei siitä joulun yhdessäolosta voida yhtään nauttia ja joulu on vain toinen sana kulutusjuhlalle. Mutta tämähän on nyt vain yhden suomalaisen mielipide.

Ei vielä

Oli päivä, joka olisi voinut lopettaa kaikki päivät. Oli kaunis aurinkoinen sunnuntai, joka edelsi Halloweenia. Ystäväni juoksi maratonin ja omalla parhaalla ajallaan. Oli aika juhlan. Tullessani kotiin jäin auton alle.

Päivä oli juuri vaihtunut kuolleiden päiväksi. Ei vielä! ääni sanoi, ei vielä. Tapahtumaketju olisi voinut päättyä aivan eri tavalla, jos kuljettaja olisi reagoinut hitaammin tai ajoneuvo olisi ollut eri. Jos en tapahtuma hetkellä olisi kävellyt autosta pois päin. Tai jos.

Kävelin tilanteesta ruhjottuna, mutta todella pienin vaurioin. Ei vielä, ei vielä ääni sanoi. Vielä on nähtävää, vielä en tarpeeksi montaa kertaa ole sanonut rakkaimmilleni, kuinka paljon heitä rakastan. Isä ja äiti, olette rakkaita. Turhaan huolehditte, vielä on kahdeksan elämää jäljellä. Vielä on monta kirosanaa sanomatta, asioita opittavana ja tylsä työura edessä. Ja tästä lähtien katson kahdesti ennen kuin ylitän tien.