Rentouttavaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2014

Kaupunki on hiljainen ja tumma. Ei edes muovinen joulupukki ole vielä hereillä. Kävelen ratikalta bussille ja värisen kylmässä tuulessa. On jouluaatto. Jostain syystä joulu ei aivan tunnu joululta. Onko se lumen puute? Tieto töihin menosta? Se, että muu perhe ja ystäväni ovat koto-suomessa, kun itse vietän sen Irlannissa? Ja voin vakuuttaa, että olen, arvauksista huolimatta, päässyt tunnelmaan mukaan. Mutta silti jotakin puuttuu ja paljoa kaipaa. Ehkä se vain on sitä, kun tämä on nyt se uusin malli joulua, joka ei sisällä mitään vanhan kaavasta. Paitsi tietenkin osan ruoista ja joulukuusen tuoksun. Mutta kaikkea pitää kokeilla kerran ja onhan se kiva pitkästä aikaa antaa Barryllekin se perhejoulu ja niin, että itse olen mukana. Rauhallista joulua murut! 3 päiväinen joulu alkakoon!!

Kuvia

Otoksia joulunodotusta ja jos laiska ei tänne ennen aattoa eksy, rauhallista ja makoisaa joulunaikaa murut!!

Onni

Onnea on toimiva ja lukittu ulko-ovi. Meillä on nyt viikon sisään ollut 2 tapausta, jotka vahvasti liittyvät taloyhtiömme ulko-oveen. Ensin, joku naapureistamme oli jättänyt ulko-oven raolleen ja mahdollisti pikkuvandaalien sisääntulon. Tämän seurauksena eteisen vaahtosammutin oli tyhjennetty eteiseen ja palovaroittimet aktivoitiin yber-vitutuksen saavuttamiseksi. Seuraavaksi sain puhelinsoiton Barryltä, joka epätoivoisesti yritti päästä sisään elektronisen lukituksen petettyä. Ovi onneksi saatiin sisäpuolelta avattua ja pääsimme sisään. Nyt ovi on taas pelittänyt ja toive on, ettei tilanne toistuisi. Onnea on myös uusi sänky, joka on loistava! Ainut..pieni..kröhöm..Irlannissa kun olemme..vain 1 sängynjalka puuttui toimituksesta. Mitä nyt kaikilla neljällä tekisi?? Barry totesi, ettei aio odottaa uutta jalkaa samaa aikaa, kuin sänkyä, joten väliaikaisesti jalan paikalla on..no kaikkea mahdollista asunnosta löytynyttä. Ja uuden jalan toimittaa oma koneistajani töistä, kunhan työkiireiltään kerkiää. Nyt Irlanti on myös näyttäytynyt juuri sellaisena joulun ihmemaana, kuin kuvittelinkin ja onnea on myös tulvavapaa asunto! Ja oma, aivan oikea ja aito joulukuusi! Neiti Nieminen on onnellinen, kun tuoksu on vallannut asunnon!

"joulu yllätti juhlijan"

Tätä tullaan kuulemaan, ja paljon. Varsinkin tulevien päivien aikana. Mutta ei vaan meidän taloudessa! Olen jo omin pikku kätösin vääntänyt joulukortteja ja pikkuleipiä aiemmin. Joulukortit postissa check. Pikkuleivät on melkein jo syöty, joten varmastikin kätöset vääntävät lisää vielä ennen joulua, check. Lahjapaketit paniikilla postiin, että ehtivät Suomeen ennen lakkoja ja muutamat henkilöt saavat osan joulumieltäni. Check! Minulta on tyrannimaisesti kielletty joululaulujen soitto, johon tällä viikolla olen päättänyt ottaa erävoiton! Hahaa! Kuusi on pystytetty ja vain jouluvalot puuttuvat. Mikä ihana tekosyy popittaa Frank Sinatraa tehotippa nenänpielessä roikkuen.. Barry ei ns. "Tiedä mikä iski" ;-) ja kaiken tämän keskellä joulu rupeaa taas tuntumaan kivalta, kun juuri saadun tiedon mukaan, saan 26. ja 27. päivä vapaaksi eli here i come pitkä viikonloppu ja juhlatunnelma!

itsenäisyys

Itsenäisyyspäivän tunnelmissa perjantaina tutkailin pressanjuhlien pukuloistoa ja herätin Barryn mielenkiinnon. Kerroin mukavasta pikku mielenosoituksesta ja itsenäisyyspäivän juhlista. Tähän irlantilainen totesi, ehkä hieman haikeasti, että heillä ei moista päivää vietetä. (Tämä saattaa tosin myös johtua siitä tosiasiasta, että irlantilainen ottaa minkä tahansa syyn juhlia..) Minulle tuli yllätyksenä se tosiasia, että valtio voi olla itsenäinen muttei juhlista itsenäisyytensä päivää. Irlannilla se on 6. Joulukuuta 1921, mutta kansa ei juhli sitä kunnioituksesta englannin alle jääneelle pohjoisosalleen. Barryn sanojen mukaan, kun kaikki osavaltiot ovat yhtenäisiä voi Irlanti ottaa itsenäisyyspäivän käyttöönsä. Ainut ongelma muodostuu vain siitä, ettei tasavalta enää huolisi pohjoisia veljiään siipiensä suojaan. Ehkäpä vuosien saatossa puolet ovat jo tehneet ja sanoneet paljon sellaista, jota eivät vain enää voi unohtaa. Barry myös on tarinoissaan painottanut paljon sitä, kuinka suurin taistelu on käyty muurien toisella puolen ja he, tasavaltalaislapset eivät vain ymmärrä sitä vihan liekkiä jota pohjoisessa ei saada enää sammumaan.

Patience

Yhtä asiaa pääsee paljon Irlannissa harjoittamaan, nimittäin kärsivällisyyttä. Sinulle lupaillaan paljon ja vakuutellaan asian olevan kunnossa ja joka kerta joudut ainakin kerran palaamaan asian pariin. Viimeisin tähän minua harjoittanut on ollut rikkinäinen sänkymme ja ovenkahvat. Olemme nyt kuulleet muutostamme asti, kuinka asia korjataan. Ensin henkilöä ei tavoita ja hetken päästä joko syytetään asian lykkääntymisestä kollegaa tai lupaillaan seuraavaa päivää. No ainakin osaat olla oikeasti onnellinen silloin, kun jokin oikeasti ja aidosti onnistuu ensimmäisellä yrityksellä. ;-) ja sitä paitsi on pakko myöntää, että nyt kun jouduimme siirtymään lattialle nukkumaan pelkälle patjalle, on uneni ollut parasta sitten Irlantiin tuloni. Ja eikö joka parin pidäkin kokea näitä hirmu hetkiä??

scum

Nyt olen saanut sitäkin sakkia tavata, jota täällä kutsutaan nätisti sanalla scum. Olimme Barryn kanssa ruokaostoksilta kotiin kävelemässä, kun tunsin piston niskassani ja samalla viereiseen seinään rupesi lentelemään kastanjoita. Tien toisella puolen oli joukko teinipoikia, jotka heittelivät kiviä ja kastanjoita kaikkia ja kaikkea päin. Vaikka joukko ei ollut kuutta henkeä suurempi, totesi Barry ettei aivan heti kannata poikia vastaan yksin lähteä kuten muutaman kuskin näimme tekevän. Heille valitettavasti ei sitä parasta kättä ole annettu, mutta koulun kesken jättäminen ei myöskään paranna mahdollisuutta tehdä elämällään jotakin. Heistä kasvaa työtä vältteleviä, empaattisesti rampoja yksilöitä, jotka tippuvat yhteiskunnan raoista avun ulottumattomiin. Pahan viljely ja tappeluiden etsiminen kavereidensa kanssa on ainut, jonka osaavat ja johon kykenevät. Ignorant fools, poor souls.

Jotakin uutta

Rekisteröidyin grouponiin jokin aika sitten ja löysin sieltä tarjouksen illallisesta vegaaniravintolaan nimeltään sseduced. Totesimme Barryn kanssa, että deitti-iltoja suhteessamme on aivan liian vähän, joten lisäsimme iltaan myös leffanäytöksen. Lähdin ravintolalle avoimin mielin, koska tämä kyseinen vegaaniravintola tarjoaa vain raakaravintoa ja onhan kaikkea kokeiltava kerran.

Löysimme paikalle miellyttävän vaivattomasti, Dublinin kujille kun on moni asia hukkunut. ;-) Ensivaikutelma ravintolasta oli kuin olisin tullut jonkun kotikeittiöön joka olisi vain sisustettu muutamalla ylimääräisellä pöydällä. Eli toisinsanoen, sseduced on pieni, todella pieni.

Ensimmäinen osa 6 lajin maistiaismenua, sipulileipä, ei suuresti minuun tehnyt vaikutusta. Lähinnä tuli mieleeni pyytää hieman voita käntyn päälle. Seuraavaksi tullut kasvispitsa räjäyttikin sitten potin. Maku oli aivan uskomattoman hyvä ja hienostunut. Se tarjoiltiin punajuuri-omenaraasteen kera ja pakko sanoa että kaksikko sointui pitsan viereen mahtavasti. Barry ei ole lakannut puhumasta siitä, joten minusta tuntuu, että taisimme olla vieteltyjä! Pitsaa seurasi herkkä pasta ja makurikas risotto joista oma lemppari oli pasta ja Barry chilin ystävänä ihastui risottoon.

Seuraavaksi meitä odotti appelsiinijuustokakku ja voi pojat sitä makua! Taisi olla paras paistamaton juustokakku, jota olen maistanut, nam! Ystävän minusta saivat myös sseducedin kookosjäätelö ja cappuccino talon suklaakastikkeella.

Nyt itsensä yllättänyt varasi pilates-tunteja ja uuden vuoden jälkeen alkaa pitkään odotettu valokuvauskurssi. Elämä on aina välillä aika pirun kivaa.

Bussissa..

Maanantain kunniaksi päätin tulla kertomaan, että joka aamu bussissa minua odottaa Jeremy Renner. Sama istuin joka aamu ja joka aamu se jää lentokentän kohdilla pois. Ja kyllä, pakko sen J.R on olla, kun niin näköinen on. Ja kuulokkeet on korvilla ihan siks vaan, ettei fanit häiritse aikaisin aamulla. Varmaan elää piiloelämää täällä Dublinissa. Juujuu!

Linnanrauniot

Mulla oli tylsää, ottakee tuosta hetki linnanraunioiden kanssa. Joo, kuva on Photoshopattu. :-)

Kuva numero kaksi on yksi hienoimpia nähtävyyksiä Dublinissa, st. Patricks cathedral. Tai no onko täällä sellaista, kuin huono nähtävyys?

Irlanti Muistuttaa Käytännöistään..

Lisäys: Kuten Irlantilaiseen perinteeseen kuuluu, piti vedentulon lakata toissailtana. Ja perinteeseen vahvasti kuuluu myös, että mikään ei tapahdu, kuten sanotaan. Meillä on viimeiset 2 päivää tullut nyt kuitenkin täysin normaalisti vettä hanasta..uhhum, kuka unohti sanoa pojille, että toteuttavat suunnitelmat?

Olin jo ehtinyt unohtaa millaisessa kehitysmaassa asun. Olen jo ehtinyt tottua järkyttävän kalliiseen terveydenhuoltoon, pankki- ja sähkömaksuihin sekä lisämaksuun korttimaksamisessa, ei kirpaise enää. Mutta nyt pääsee pari ärripurria!! Dublinin vesilaitos ilmoitti kaupungin käyttävän jatkuvasti enemmän vettä, kuin tuotanto kaupunkilaisille sitä fluorattua herkkua puskee ulos. Tästä johtuen kaupungissa ei valu hana, ei Liisa kättä pese klo 20.00-7.00 välillä.
Ei muuten minua haittaisi, mutta a) olen kotona yleensä kuuden jälkeen, joten ruoanlaitto, pyykkäys ja suihkuttelu tehdäänkin tästä lähtien tarkan aikataulun turvin. B) istun klo 7 jo aamubussissa työmatkalla, joten hampaat ja naama pestäänkin sitten kylmällä vedellä tai sitten herätään aiemmin lämmittämään hellalla kyseinen harvinaisuus. C) vesilaitoksen pojille ei sitten tullut aiemmin mieleen säännöstellä vettä hieman niin että esim yön pikkutunnit olisi vesi kiinni ja suurimmalta harmilta säästyisi nyt.

Noh Irlannissa maalaisjärkeä ei liiemmin päätöksenteon kanssa samassa huoneessa nähdä..

Mainoksen uhri

Tunnustan. Olen Hanna ja olen mainoksen uhri. Tai no, jos tarkkoja ollaan niin sellaisen kevyen "dokumentin", jossa testaillaan tuotteita.

Joku aika sitten taisi myös siellä Suomen puolella tulla "dokumentti" kasvorasvoista. Siinä eräs onnellinen uhri testasi toisella puolen kasvojaan kallista ryppyrasvaa ja toisella halpaa nivean kasvorasvaa. Kumpi voitti? Niin..kumpi? Huh? No halpis tietenkin. Ja kitupiikki sisälläni oli onnellinen. Jopa niin onnellinen, että kirosin kun kallis kasvorasvani ei näyttänyt vielä tyhjenemisen merkkejä.

Nyt se Vichyn rasva on virallisesti tyhjennetty ja hyvillä mielin pääsin testaamaan niveaa. Ja daa, jos Kate Winslet on sen nimennyt muotilehdessä yhdeksi kauneutensa salaisuudeksi, on se vaan niiin oltava hyvää shittii. Eiks nii? Ja kyllä. Se on! En nyt tiedä onko tässä kyse siitä, että haluan (siis niiiiin haluan!!) sen olevan totta vai onko se kuvajainen jonka näen peilistä tosiaan raikkaamman ja terveemmän näköinen? Naamassa on myös vähemmän näppyjä ja juonteet ovat pehmenneet. Siis aivan tör-ky-sen hyvää shittiä enkä epäile huutaa sitä maailmalle. Ja siis tupakanpolton lopettamisella ei ole mitään tekemistä asian kanssa, koska rasvaa olen käyttänyt vasta noin pari viikkoa.. ;-)

halloween

Nyt on taas se aika vuodesta, kun ihmiset täällä ovat aivan täpinöissään ja Hanna pyörittää silmiään ja ihmettelee mistä kaikki hypetys juontuu. On aika halloweenin. Tai no oikeastaan sitä oikeasti juhlistetaan vasta torstaina, mutta suurimmat fanit ovat lätkäisseet jo pelottelurekvisiittaa paikoilleen pari viikkoa sitten. Kai tätä voi verrata jouluhulluihin, joilla pukki on paikoillaan jo marraskuussa. No en kyllä sitäkään kaveria ymmärrä.. Eikö siitä juhlasta lähde osa hohtoa, kun juhlistamisen aloittaa kevyesti 6 viikkoa etukäteen?

Halloweenhan on (Siis aivan törkysen) ISO JUTTU täällä. Naapurin herttaisella papalla saattaa yht'äkkiä olla päätön ruumis arkussa takapihallaan tai Marjatalla mörkö eteisessä. Lapsiperheillä, kuten ystäväpariskunnallamme, on koko lähiökadun naapureiden kinkerit pomppulinnoineen ja palkattuine apuineen. No okei, ehkä pitää myöntää että harkitsen niiden bileiden kuokkimista ihan sillä, että omenan noukkiminen pelkillä hampaillaan on vaan itselle soveltuvaa päätöntä puuhaa ja kuulostaa hauskalta.

Mutta niitä versioita en ymmärrä, että töihin mennään asuun pukeuduttuna ja jee ku on siistii, joka vuosi..ja ennen halloweenia samat papaatit ja noitapillit paukkaa kaduilla, kun Suomessa ennen uutta vuotta. Niin ja tiesittekö, että ilotulitteiden myyminen uutena vuotena on Irlannissa kielletty?

Mutta maassa maan tavalla ja nyt, kun päästiin vauhtiin, testataan se irlantilainen jouluperinne kalkkunoineen päivineen..

vuokralle halutaan

No niin nyt se on virallista että vuosi on vierähtänyt! Vuoteen on mahtunut kaikkea mahtavaa ja aika paljon hampaiden kiristystäkin. Eli ainakin voi sanoa elämää eletyn. Ja onhan tuo punapää vieläkin aivan ihana, ja minun. <3

Vuoteen mahtui aivan viime metreillä vuokraemännän ilmoitus ettei vuokrasopimusta uusita. Tämä vielä aivan muutaman viikon varoitusajalla, joten otsasuoni sykkien aloitimme metsästyksen. Aikanaan tuntui siltä, ettei mitään kunnollista tulla löytämään, mutta kärsivällisyys palkittiin ja oman tuntuinen koti löytyi! Nyt tuntuu että tilaa on aivan liikaa, mutta katsotaan hetken päästä, kun tilaan ja komeroihin tottuu.. Laitan myöhemmin vielä tietopakettia miten etsiä kotia vihreällä saarella.

teksti, joka melkein jäi kirjoittamatta..

Tämä siksi, että olen sen nyt kahteen kertaan kirjoittanut uusiksi ja aina se tuhoutuu. Mietin eräs päivä aamiaispöydässä, että saattaisi olla mielenkiintoista siellä Suomessa verrata meidän hintoja. Jos nyt ei muuten niin sitten vaikka iloitakseen puolestani. Tässä sitä tulee.

Rasia pensasmustikoita 1,89e Lidl

Bensaa litra 1,698e emo
Diesel litra 1,498e em

Paketti ryvitan ruisnäkkileipää 1,23e dunnes store

Purkki maitoa 1,09e Lidl
Tai luomuna sama 1,59e tesco

Hajusteeton pyykinpesuaine 6,59e tesco
Tai tescon oma versio hajusteeton 2,08e

Six pack luomu kananmunia 1,89e
Six pack riistokanan munia (tarjous) 1e spar

Autovakuutus Alk 203e nononse.ie (mainostettu)

Kotivakuutus samalta firmalta 239e

Taksimatka 30km lentokentälle 35e

Noh miltä kuulostaa?

Musiikkia

Mielestäni on aina hienoa, jos cover versioon saa tuotua ripauksen omaa tai jos jopa käy niin onnekkaasti, että se on parempi kuin alkuperäinen. Wake me up on mielestäni hieno biisi, mutta tämä versio on omalla tavallaan parempi. Se on kuin hentoinen sisko isoveljen huomassa.

Bussilakko

Dublin bus:in neuvottelut kariutuivat viime viikonloppuna. Bussilakko alkoi viime sunnuntaina ja sain huomata, kuinka paljon se voi vaikuttaa kaupungin elämään. Vaikka käytössä oli vielä muut bussiyhtiöt ja luas, kaupungin ratikkalinja, oli matkustaminen yllättävän vaikeaa. Maanantai oli onneksi yleinen vapaapäivä, joten suurimmat vaikutukset huomattiin vasta lakon kolmantena päivänä, tiistaina. Omalta osalta työmatkan pelastus oli työkaveri, joka kuljetti minua. En olisi uskonut kaupungin olevan yhden bussiyhtiön armoilla aivan näin paljoa. Juurikin siksi oli tärkeää saada neuvottelut käyntiin mahdollisimman nopeasti. Onneksi osapuolet pääsivätkin yhteisymmärrykseen, ettei pidempiaikainen lakko palvele osapuolia ja myöhään tiistai-iltana saimme ilouutisen, että linjat palvelevat neuvotteluista huolimatta normaalisti keskiviikosta alkaen. Lakolla oli myös pidempiaikainen, positiivinen vaikutus, koska pääsimme työkaverin kanssa yhteisymmärrykseen, että yhteinen työmatka on molemmille hyväksi. Joten pääsenkin nykyään työmatkat yhteiskyydillä. Näin sitä saadaan lisää vapaa-aikaa!

Tulkaa Dubliniin - Powerscourt

Eraana tylsana sunnuntaina lahdimme kuljeskelemaan pitkin Dublinia ja Barry tokaisi yhtakkia, ettei ole nayttanyt minulle viela Powerscourtin keskusta. Kannatti menna katsomaan! Jo rakennus on aivan mahtava ja vieresta loytyy yksi suosikkikahviloitani, Taste. Powerscourtin kuvia loydat klikkaamalla linkkia, joka vie Powerscourtin omille sivuille.

Powerscourtin ylakerrasta loytyy myos nukkesairaala, jolla on pieni oma myymala. Valikoimista loytyy ostettavia nukkekoteja ja niiden sisusteita aivan ihanine kuparipatoineen ja asukkeineen. Vierailija paasee myos tarkastelemaan eri vuosikymmenien suosikkinukkeja ja ihastuin nayttelyssa olleisiin vanhoihin juniin.Seurani naytti jossakin vaiheessa hieman tylsistyneelta, kun ihastelin jokaista pienta yksityiskohtaa ja nappailin kuvia..luulisi tuon jo tottuneen ;)

Takaisin sorvin ääressä eli loma loppui

Pitää tunnustaa, että suuren suuri vihlonta rinnassa lähdin takaisin Dubliniin, loma oli niin onnistunut. Tykkään niin paljon uudesta kotikaupungistani, mutta kun täällä ei ole vanhoja ystäviä ja  perhettä..sniif! Tunnen, kuin eläisin kahdessa paikassa saman aikaisesti. Mutta sitten, kun miettii myös kolikon toista puolta ja varsinkin sitä, kuinka ihanan kumppanin olen saanut, pakostikin joutuu tuhahtamaan omille höpötyksille. Ja olen saanut täällä myös ihania kavereita ja jo olemassa ollut tukiverkosto yllättää aina ihanuudellaan. Joskus myös mietin olenko koskaan onnellinen siitä, mitä minulla on vai onko vain pakosti tyytymätön siihen minkä on rakentanut itselleen. Otetaanpa esimerkkinä se, että nyt jopa tykkään juosta, asia johon en koskaan uskonut pystyväni. Miksi en siis vaan voisi olla pirun ylpeä siitä, että olen alkuperäisestikin lähtenyt juoksemaan. Suuri kiitos tästä kuuluu tuolle elämäni punapäälle, joka tarpeeksi monta kertaa jaksoi kysyä lähtisinkö kokeilemaan sitä. Ja lopulta voitti. Ja muutenkin hei, kesällä edes Hanna ei saa valittaa! Jätetään se taas syksyn etuoikeuksiin.

Mietteitä

Onni on sateen ropina ikkunaa vasten nukkumaan mennessä ja auringonpaisteeseen herääminen. Ihanaa on pienet lätäköt matkalla töihin, joihin haluaisi hypätä samalla innolla kuin 6-vuotiaana ja vastaleikatun ruohon tuoksu. Mielenrauhaa luo hidas, kiireetön aamu vapaapäivänä ja unelmaa on pitkä kesäloma.

Kirjallista..

Pitkät bussimatkat töihin ja kotiin ovat taas hetken maistuneet huomattavan paremmilta. Minulla on suomenkielisiä KIRJOJA! Ostin jo Suomessa ollessani Sofi Oksasen kaikki kirjat, kun tunsin vieroitusoireita luettuani Puhdistuksen. Ystäväni Vivi toi myös tullessaan läjän kirjoja ja olen nyt ahminut laidasta laitaan kirjoja, joista pitää nostaa esille tämän hetken luettavani, Barbara Demickin Suljettu Maa-Elämää Pohjois-Koreassa. Tästä mahtavuudesta saan juurikin kiittää Viviä. Juuri tällaisia silmien avaajia ja tarinankertojia tarvitsemme. Vaikka meidän mielestämme toisten tavat ja kulttuuri vaikuttaisivat absurdeilta, emme voi niitä tuomita ennen kuin tiedämme asiasta edes hitusen lisää. Tähän samaan kategoriaan kuuluu tovi sitten lukemani Åsne Seierstadin Kabulin kirjakauppias. Kyseiset teokset saavat myös itsensä kiittämään kohtaloa siitä, että on saanut oikeanvärisen lipun ja syntynyt länsimaiseen yhteiskuntaan. Vaikkakin oma maailmamme on myös omalla tavallaan aivopesua harrastava, sallitaan siinä vapaa ajattelu ja ajatustenvaihto. Kun minut on kasvatettu niin kuin on, olisi erittäin vaikeaa kuvitella itsensä sopeutumaan tuollaisiin yhteiskuntiin (vieläpä kun yleensä puhun ennen kuin ajattelen). Mutta ymmärrän kirjan luettuani hieman miksi he tottelevat Suurta Isäänsä. Voin vain lämpimästi suositella molempia jokaiselle kirjahyllyyn, koska oma arki maistuu taas hitusen ihanammalta. Ja muistakaa ihmiset hyvät, se todellakin on lottovoitto syntyä Suomeen, sanoivat vastustajat mitä tahansa!

Bray

 

 

Viime kirjoituksessa keskityin kuvissa lähinnä Trinity collegen ja keskustan alueeseen, joten otetaanpa ihastukseni kohde seuraavaksi käsittelyyn. BRAY! Kyläpahanen ei ole suuren suuri, mutta oi kun on nättiä seutua! Braysta pääsee kallionviertä pitkin kävellen lähikylään, ja junan päätepysäkille, Greystonesiin. Junarataa on jo kertaalleen jouduttu siirtämään, kun kallionreuna uhkaavasti läheni ja voit vielä nähdä vanhat tunnelit kävelylläsi. Reitti on noin 6 kilometriä mutkittelevaa kinttupolkua ja mahtavia maisemia. Faktahan on, että oli sitä missä päin maailmaa vain, kun aurinko paistaa ja lämpö nousee asteenkin, kaikki haluavat päästä siitä nauttimaan. Suosittelen lämpimästi aloittamaan greystonesin puolelta jos haluaa kävellä koko matkan, koska se on se matkan rumin osuus.. Braysta löytyy sitten sitä menneen ajan markkinatunnelmaa ja irtojäätelöä kävelyn uuvuttamille matkalaisille..niin ja myös niitä mukuloita syömässä sitä irtojäätelöä..

 

 

 

Haluan myös samaan hengenvetoon mainostaa viikonlopun retkeämme Dublinin pohjoispuolella. Euroviisujen jälkimainingeissa lähdimme pitkästä aikaa autoilemaan ja katsastamaan paikkoja, kiitos Franin joka rakastaa ajamista. Matkamme kulki ensin Bettystownin kautta Laytowniin. Koska kyläpahasessa ei oikein ollut nähtävää, matka jatkui Rushia kohti. Ja matkalla näkymä oli  aivan mahtavaa! Ne ovat niitä maisemia, jotka Grand designissa innoittavat ihmisiä rakentamaan taloja ja asettumaan aloilleen. Tilkkutäkkimaisia peltoja silmien kantamattomiin, pieniä somia puroja metsän keskellä ja niitä ah niin ihania irlantilaisia puita, joilla sleepy hollow on lavastettu! Nämä ovat myös hetkiä jolloin havahdun tajuamaan, että huolimatta Irlannissa vietetystä 8kk, luulen vieläkin pystyväni hyppäämään autoon ja ajamaan Lauralle kahville. Hmm..olisiko aika herätä ja haistella kukkasia? :)

Turismia

 

Kaunis Vivi tuli ja hurmasi Dublinin ja luonnollisesti karman lakien mukaisesti minä olin kipeä. Mutta sehän ei menoa haitannut. Pitkästä aikaa sisäinen turistini pääsi valloilleen ja blogia koristaa taas hetken aikaa uudet tuulet Dublinista. Joskus tuntuu utopistiselta, että täältä löytyy niin paljon erilaisia ja aivan mahtavia paikkoja, joissa vierailla. Varsinkin kun miettii, että pinta-ala on Suomea huomattavasti pienempi. Eihän tuossa pitkän viikonlopun aikana aivan niin paljoa ehdi näyttää, kuin haluaisi, mutta voin suurella varmuudella sanoa, että vieraani koki enemmän kuin osasi odottaa. Varsinkin, kun vastassa oli mm. loppuillan Hazer eli ns. oikeaa irlantia ilman mainoksia. Oli ihanaa pitkästä aikaa päästä myös Brayn kuvankauniiseen kylään ja sen maisemareittiä ihailemaan. Saipahan turistimme nähdä, että turha Dubliniin nukkumaan on tulla, vaan matkaa taitetaan sitten jalan minne mentiinkään ;)

 

On aina myös positiivista, kun näkee ja kokee itsekin jotakin aivan uutta. En esim. ole koskaan käynyt Book of Kells näyttelyssä tai juomassa kahvia aivan ihanassa kirjakaupassa liffeyn varrella. Viikonlopun pettymyksiin kuului se, että Dublinin linna oli suljettu EU huippukokouksen takia, joten vieraani ei nähnyt kuin sen aivan ihanan "takapihan" ja vanhat tornit. Mutta varmasti Vivi sai annoksen sitä ihanuutta, jota kutsun Dubliniksi. Vierailulla oli myös muita positiivisia vaikutuksia; väsymykseni poistui, mieli virkistyi ja perusarki maistuu taas mukavalta. Nyt varsinkin, kun sain tietää, että Irlannissa lomapäivän sairastelu oikeuttaa sinut uuteen lomapäivään! (Kylläkin tekemään veroilmoitusta suomeen, mutta mitäs me pienistä..) 

 

 

 

Ja Braysta kuvia seuraavalla kerralla...

Poikkeus saantoon, missa olet?

Olen asunut Irlannissa nyt todella nopeasti menneet 7 kuukautta. Ja vaikka tykkaan alueesta jossa asun ja arki on asettunut paikoilleen, on minulla silti tunne etten kuulu tanne. Se johtuu lahinna siita, etta tunnen olevani niin erilainen kuin perusirkku. Irlantilaiset ovat mahtavia ottamaan vieraat vastaan ja huomioimaan toiset. Voit yhden illan aikana tehda useamman uuden tuttavuuden ja jotkut niista myos kestavat illan jalkeenkin. Mutta kokeilepa joskus aloittaa keskustelua jostakin vakavammasta. Joukko heittaa salaman nopeasti jonkin "vitsin" valiin ja aihe ohitetaan joukon yksimielisella paatoksella. Tama juontuu paaosin siihen irlantilaisen perusosaan, jonka aiti on opettanut: ala milloinkaan pahoita toisen mielta, ole kohtelias. Vaikka irlantilaisella olisi juuri isa kuollut, tyo mennyt alta ja avioero uhkaa, kun kysyt irlantilaiselta "how u doin?" Vastaus on aina oh i'm good. Irlantilaisella on aina paras paiva menossa, jos niin kysytaan. Kulissi on se tarkein ja maksimissaan omalle puolisolle kehdataan valittaa. Omat huonot paivani ovat jotakin kasittamatonta Barrylle, joka kuvailee niita "paansyontipaiviksi". Miksi nayttaa tunteitaan, kun voi olla hiljaisen kohtelias? Irlantilainen jupisee mieluummin selkasi takana kuin sanoo sen sinulle suoraan, ettei vain loukkaa tunteitasi.. that would be just rude! Valtion tilanne mielestani myos osittain johtuu siita, etta vaikka korruptoituneista politikoista jaksetaan jupista, ei asialle oikeasti jakseta mielenosoitusta enempaa tehda. Mikaan ei koskaan muutu. Homous on tabu, abortti on tabu, tasa-arvo joudutaan nielemaan koska ollaan "lansimaisia". Mieluummin ollaan sossun luukulla kitisemassa kaikki tuet, jotka valtio vain antaa, kuin oikeasti uskallettaisiin haaveilla, jostakin jota voisi ruveta tyokseen tekemaan. Ja pitaa nyt toki sanoa, etta loytyy sopasta aina se poikkeus saantoon, mutta se on harvassa. Valitettavasti. Haluaisin loytaa henkilon, jonka kanssa keskustella ilman, etta toinen pelkaa olevansa eri mielta kanssani (Paolan lisaksi). Jonka kanssa vaikka vaitella my little ponyn parhaasta varista homo-oikeuksien lomassa. Jotakin, mika ei ole Scary movie tasoista pieruhuumorilappaa.

Tulkaa Dubliniin osa 4: sekalaisia suosikkeja

1.Olimme eilen nauttimassa sunnuntaipaivan auringosta ja tapansa mukaan irlantilainen halusi tuopillisen vapaan sunnuntain kunniaksi (oikeasti isa, ihan vain yhden!). Pistaydyimme pienessa Bankers pubissa, joka osaa yllattaa minua. Vaikka pubi on suhteellisen pieni, on se hyvin kompakti, joten asiakas ei juuri ylimaaraisia tarvitse. Se on sijoitettu loistavasti vilkkaan Dame streetin kupeeseen, mutta kulman taakse, ettei aivan jokainen amerikkalainen turisti sinne eksy. Aikani kuluksi ja kahvini lomassa (kun en jaksanut jalkapalloa tuijottaa) tarkastelin ruokalistaa, joka oli yksinkertaisuudessaan nerokas. Vaihtoehdot on karsittu perusmenussa minimiin ja hinta on mielestani sen mukaisesti asiakkaalle pain. Ruoat ovat perinteista irkkumakua, ja jos haluat sen turisti Irish stewn, tama on oikea paikka kokeilla ilman suurta lovea taskussa. Alkuruoka lahtee alle viidelle eurolla ja paaruoka kympilla, joiden lisaksi paivan erikoisuudet saat jopa halvemmalla! Ohikulkevat annokset myos nayttivat sopivan kokoisilta, joten nalkaa ei matkalainen joudu nakemaan. Tuopin saa noin viiden euron hintaan ja kahvin ikava kylla 2,20e hintaan. Ja kehtasi olla viela se nihkea pieni kuppi! :S..huoh..  Ei se niinkaan se hinta minua kismittanyt vaan mita silla sai irlantilaisen tuoppiin verrattaessa. 

(tahan valiin loysin tunteitani suuresti kuvaavan kaavion http://philliesphollowers.mlblogs.com/2010/07/21/brick-wall-meet-head/ sivulta.)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

2.Viikon yllattaja -loyto on pakko olla Leo Burdocks niminen fish and chips ketju. Sijainti: 5min kavelya kotoa. Hintataso: perushintoja hieman kalliimpi, mutta annoskoko noin tuplasti suurempi. JA! Henkilokunta tekee joka paiva leivitykset itse paivan kalasta ja listalla on aina useampaa eri kalaa, joista valita mieleisensa. Kuorrutus kalan paalla on samanaikaisesti ihanan rasvan rapea ja kevyt kuin ilma. Ja ilman rasvaista jalkimakua! Ja ensimmaista kertaa elamassani janosin lisaa fish and chips annoksestani vaikka vatsa ei enaa vetanyt. Ja lautasella oli tassa vaiheessa noin 90% ranskalaisista ja 1/3 kalasta. Ja pakkohan siita perinteisesta sanomalehteen kaarimisesta on tykata.

 

3.Sitten viimeisella askelmalla palataan aivan kotini viereen. Saanko esitella: Ferocious mingle market. Paikka, jossa yhdistyy kirpputori ja vanhanajan markkinatunnelma. Paikka, jossa voit katsella mini elokuvateatterissa mykkaelokuvia ja kahvisi sinulle tarjoilee silinterihattuinen mies. Paikka on yksi sekasotku ja tunnen oloni erittain kotoisaksi. Ferocious, olet raikas tuulahdus, jotakin jota en tiennyt kaipaavani.

"Kotisivut" loytyvat http://www.thejosiebaggleycompany.com/category_19/The-Ferocious-Mingle-Market-.htm

10km 50 min

Niin juoksee maratoonari puhurituulessa, joka veisi pienen lapsen mennessaan.

Menimme tanaan Phoenix parkiin, jossa oli hyvantekevaisyystapahtumana 10 kilometrin juoksu. Paiva oli mukavan lammin kevatpaiva, mutta tuuli oli harminamme. Vahan valia jouduimme juoksemaan kassien perassa tai nostelemaan lapsien karryja. Loppuen lopuksi tuntui, etta olin enemman rikki kotiinlahdettaessa, kuin Barry joka juuri juoksi. Katsokaa itse milta naytti.

Meidan lahipuisto

Kotikatu toisesta kulmasta

Ja sitten itse tapahtuman kuvia

Niin..

Oletko laittanut kanelia puuroon? Tokaisi irlantilaismies ruispuuron nahdessaan ja laittoi munan mikroon..

Nimim. pissat housussa naurusta ja siivous alkamassa..

Aurinko on palannut!

Ja juuri parahiksi ehtikin viikonloppua piristämään. Nyt muutaman päivän olen kummastellut tuon valopallon ilmestymistä jopa töistä lähtiessä! Mieli nousee, kanssaihmiset hymyilevät leveämmin ja ovat mukavampia toisilleen ja kaupunkikin näyttäytyy parhaimmillaan.

Nyt toivoisin, että suomikin saisi osansa keväästä, on tämä vain niin mahtavaa aikaa! Sain toukokuun pankkivapaankin eilen vahvistettua vapaaksi itselleni, joten ei muuta kuin vierasta odottamaan tulevaksi! Tervetuloa Vivi!

P.S. Tom Cruisen ei sitten tarttis kovin usein täällä vierailla, sen verran ärsyttävän tukossa tuo O'Connell str. oli..nimim. haluan vain kotiin mahdollisimman nopeasti!

Sokea elokuvakriitikko

Ollessani ah niin ihanassa Suomessa näytti Mikko minulle muutaman pätkän youtubesta. Siellä sokea mies vastaa ihmisten kysymyksiin mm. siitä mitä värit tarkoittavat sokealle, ketkä julkkikset hän haluaisi nähdä jos saisi näkökyvyn takaisin tai voiko sokea nähdä unia. Ja samainen sokea mies on myös elokuvakriitikko! Tommy Edison näkökyvyn puutteestaan huolimatta on ihme kyllä hyvinkin tarkka mies pelkän kuulon avulla. Ja sitten se ikuinen kysymys. Jos joutuisit antamaan pois joko näön tai kuulon, kumman valitsisit?

Patrikin jalkipuintia

Patrikin päivä on nyt ohi. Kaupunki ei enää loista vihreänä ja kadut on pyyhitty..noh tarvitseeko sanoa enempää..

Trinity collegessa oli tänä vuonna esillä Dublin doodles. Tässä muutama video siitä millaisena se näkyi yleisolle.